Mille kaikki rakentuu? Mikä on se pohja, jolta hengellinen elämämme voi ponnistaa? Ja vielä tärkeämpää--- miten sen on tarkoitus vaikuttaa meihin käytännössä?

Vaikka tunnemmekin oppimme perusteet, miten meidän tulisi ymmärtää ne? Kuinka selvitä tässä erilaisten näkemysten viidakossa, jossa yksi kristitty korostaa lähes ahdistavaa sääntöjen noudattamisen tärkeyttä, toinen kaiken sallivaa lähimmäisenrakkautta. Mitä tässä pitäisi uskoa?

Kaiken ydin on rakkaus

"7 Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. 8 Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. 9 Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. 10 Siinä on rakkaus -- ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." 1.Joh.4:7-10

Meidän koko olemassaolomme perustuu tälle. Ei mitään olisi olemassa, jollei Jumala olisi suuressa rakkaudessaan luonut tätä kaikkea ja suuressa rakkaudessa pitäisi tätä kaikkea yllä. Jokainen hetki, joka meillä on olemassaoloa on meille rakkaudesta annettu.

Siten on meidän myös nähtävä, ettei pelastuksemme syy ole muu kuin rakkaus--- Jumalan rakkaus! Kaikki kiinteytyy siten yhteen lauseeseen: Jumala ON Rakkaus. Pelastuksemme ei lepää mitenkään sillä kuinka täydellisesti täytämme kymmenen käskyä tai rakastamme Jumalaa. Vain Jumalan meitä kohtaan osoittama rakkaus on tärkeää. Vain se pelastaa meidät, vain siitä meidän rakkautemme häntä kohtaan voi todella syttyä.

Mutta miten tämän pitäisi vaikuttaa elämäämme? Onko meillä mitään velvollisuuksia? Vai saammeko elää miten tahdomme?

Rakasta veljeäsi ja sisartasi

"7 Rakkaat ystävät! Käsky, jonka teille kirjoitan, ei ole uusi. Se on se vanha käsky, joka teillä on ollut alusta alkaen, se sana, jonka te olette kuulleet. 8 Ja kuitenkin käsky, jonka teille kirjoitan, on uusi: nyt se on toteutunut hänessä ja teissä, sillä pimeys hälvenee ja tosi valo loistaa jo. 9 Joka väittää olevansa valossa mutta vihaa veljeään, on yhä pimeydessä. 10 Joka rakastaa veljeään, pysyy valossa, eikä hänessä ole mitään, mikä veisi lankeemukseen. 11 Mutta se, joka vihaa veljeään, on pimeydessä. Hän vaeltaa pimeässä eikä tiedä, minne on menossa, sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä." 1.Joh.2:7-10

Meidät on kutsuttu rakastamaan uskonveljiämme ja sisariamme ja tuomaan valoa maailmaan. Tämä on uusi käsky: kaikki muut käskyt sisältyvät lähimmäisen rakastamisen käskyyn.

Meitä ei ole siis käsketty pelastuksemme tähden elämään täydellisesti, vaan meidät on kutsuttu rakastamaan, ei pelastuksemme tähden vaan rakkauden tähden. Ja tämä rakkaus tuo valon ja totuuden elämäämme. Meitä ei ole kutsuttu vain rakastamaan meille rakkaita, vaan rakastamaan kaikkia: ja tässä me todella tarvitsemme Jumalan rakkautta.

13 Älkää ihmetelkö, veljet, jos maailma teitä vihaa. 14 Me rakastamme veljiämme, ja siitä me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään. Joka ei rakasta, pysyy kuoleman vallassa. 15 Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja te tiedätte, ettei iankaikkinen elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa. 16 Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme. Samoin olemme me velvolliset panemaan henkemme alttiiksi veljiemme puolesta. 17 Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä? 1.Joh.3:13-17

Emme siis saa sulkea silmiämme lähimmäistemme hädältä ja sulkeutua elämään omaa helppoa elämäämme. Mutta onko lähimmäisen rakastaminen jatkuvaa lähimmäisen tekojen hyväksyntää ja suvaitsevaisuutta?

Jumala on Totuus

"5 Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää. 6 Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta. 7 Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. 8 Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. 9 Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 10 Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä." 1.Joh.1:5-10

"3 Siitä me tiedämme tuntevamme hänet, että pidämme hänen käskynsä. 4 Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. 5 Mutta joka noudattaa hänen sanaansa, hänessä Jumalan rakkaus on todella saavuttanut päämääränsä. Tästä me tiedämme olevamme hänen yhteydessään. 6 Sen, joka sanoo pysyvänsä hänessä, tulee myös elää samalla tavoin kuin hän eli." 1.Joh.2:3-6

"15 Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa. 16 Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä. 17 Ja maailma himoineen katoaa, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti." 1.Joh.2:15-17

"7 Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: 'Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.' 8 Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. 9 Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. 10 Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: "Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?" 11 'Ei, herra', nainen vastasi. Jeesus sanoi: 'En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.'" Joh.8:7-11

Vaikka meidän on helppo sortua musertavaan lakiuskonnollisuuteen, on meidän vähintäänkin yhtä helppoa myös sortua kaiken sallivaan rakkauteen. Mutta Jumalan rakkaus ei ole sallivaa-- se on armahtavaa, paljastavaa ja pelastavaa. Usein lainaamme Johanneksen evankeliumin kertomusta aviorikoksesta tavatusta naisesta, jota Jeesus ei tuominnut. Niin ei ole meidänkään tehtävämme tuomita. Mutta emme saa liioin unohtaa Jeesuksen loppuja sanoja: "Mene, äläkä enää tee syntiä." Jos uskomme rakastavamme lähimmäisiämme, emme voi vain valita itsellemme helpointa tietä: välinpitämättömyyden tietä. Välinpitämättömyys ei ole rakkautta. Rakkaus ohjaa oikeaan, pyrkii pelastamaan synnin tieltä, ohjaamaan kohti Totuutta joka on Jumala.

Lopuksi

"16 Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. 17 Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, 18 vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa." 1.Joh.4:16-18

Kristittyinä voimme elää luottaen Jumalan rakkauteen meitä kohtaan. Meidän ei tarvitse pelätä kadotusta, vaan voimme pyytää anteeksi langetessamme ja kääntyä katsomaan rakastavan Vapahtajamme kasvoja. Voimme elää rauhassa ja rakkaudessa, kulkea kohti taivaan valtakuntaa pelotta ja lähimmäistämme totuudessa palvellen.

"1 Rakkaat lapset! Kirjoitan tämän teille, jotta ette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus. 2 Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailman." 1.Joh.2:1-2