12 Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat 13 ja sanoi heille: "On kirjoitettu: 'Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.' Mutta te teette siitä rosvojen luolan." 14 Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. 15 Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: "Hoosianna, Daavidin Poika!", he suuttuivat 16 ja sanoivat hänelle: "Kuuletko, mitä nuo huutavat?" "Kuulen", vastasi Jeesus. "Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: 'Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi'?" 17 Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä.

Täällä leirillä olemme tehneet juuri sitä, mitä leirin nimikin antaa olettaa: oleilleet vapaasti. Olemme jutelleet, pelailleet, nauraneet, riehuneet, pitäneet hauskaa ja viettäneet yhteistä aikaa. Emme juuri ole surua kantaneet tavoista tahi puheista, vaan meno on ollut melko rentoa. Ja ehkä onkin hyvä, että silloin tällöin voimme olla levossa ja rauhassa, ilman enempiä suruja.

Kristillinen elämä ei voi kuitenkaan olla vain vapaata oleilua, välittämättä teoistamme ja niiden seurauksista. Kristittyinä me olemme kutsutut lähimmäisenrakkauteen, emme tavoittelemaan omia etujamme ja tyydyttämään mielihalujamme. Valitettavan usein unohdamme vastuumme ja päästämme itsemme välinpitämättömyyteen, jossa kilvoittelulle ei ole tilaa sinapinsiemenen vertaa. Kuin ahneet ylipapit annamme pystyttää elämämme pihalle erilaisia rakennelmia, jotka ovat täysin ristiriidassa uskomme kanssa. Nuo markkinapöydät täyttävät kyllä moninaiset halumme, mutta uskon temppeliin ne eivät oikeasti kuulu.

Palmusunnuntaista alkaneen Jeesuksen kärsimyspolun vuoksi me emme enää elä lain ja kymmenen käskyn alla, vaan olemme armosta pelastetut. Yksin usko Kristukseen suo meille taivaspaikan. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö kymmenen käskyä osoittaisi, missä menemme vikaan, tai että väärillä teoilla ei olisi merkitystä. Synti on syntiä ja sellaisenaan rikos Jumalaa vastaan, vaikkemme rangaistusta joutuisikaan kärsimään Jeesuksen ristinkuoleman vuoksi.

Ajatus tapojen muuttamisesta tuntuu kuitenkin meistä kamalalta. Markkinapöydät ovat seisseet usein elämässämme jo niin pitkään, että niistä eroon pääseminen tuntuu lähes mahdottomalta. Välillä armon huumassa emme edes yritä päästä eroon niistä, vaan tuudittaudumme ajatukseen kaiken hyväksyvästä Jumalasta.

Me emme kuitenkaan tapaa evankeliumitekstistä Jeesusta, joka puhuisi lempeitä sanoja kauppiaille ja ohittaisi myyntipöydät ystävällisesti hymyillen. Päinvastoin: Jeesus kaataa myyntipöydät kiivaudella, joka hätkähdyttää nykypäivän kuulijaakin. Unohdamme usein, että Jumala on yhtä lailla oikeutta vaativa kuin meitä rakastava.

Emme saa unohtaa vastuutamme. Meitä ei ole kutsuttu vain pelastukseen. Meidät on kutsuttu myös elämään Jumalan lapsina ja esimerkkinä muulle maailmalle.