Sola fide, sola gratia, solus Christos. Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Näin sanoo kristillinen oppi. Mutta entäs ne paljon puhutut hyvät teot? Eikö hyvin eläminen ole välttämätöntä, jotta pääsisi taivaaseen? Mikä on tekojen ja pelastuksen suhde?

Ensimmäinen teologisen pohdiskelunurkkauksen juttu käsittelee kristinuskon keskeisiimpiin oppikokonaisuuksiin kuuluvia asioita: syntiä, lunastusta ja sovitusta, sekä uskon ja tekojen merkitystä.

Kovin usein tuntuu siltä, kuin kaikki olisi käsitetty aivan väärin. Lukion uskonnon tunnilla kanssaopiskelijani väittää silmät kirkkaina hyvin elämisen pelastavan. Äidinkielen aineessaan eräs toinen opiskelutoverini kirjoittaa, kuinka hyvät pääsevät taivaaseen ja pahat joutuvat helvettiin. Tuntuu, kuin tässä kristillisessä maassa suurin osa ihmisistä ei olisi koskaan oikeasti kristinuskosta kuullutkaan.

Tärkein asia oivaltaa kristinuskon opissa on miksi pelastumme tai miksi emme pelastuisi. Alkulähteille palatessamme kohtaamme sen synkimmän kohdan, joka sävyttää meidän ihmisten elämäämme vielä tänäkin päivänä: syntiinlankeemus. Kuin öljy on synti tahrannut meidät tavalla, joka estää meitä toteuttamasta hyvää ihmisyyttämme. Synti on katkaissut oikean yhteytemme Jumalaan ja siten siis myös elämään. Emme osaa elää oikein, vaan rikomme jatkuvasti lähimmäistä ja Jumalaa vastaan. Ja näiden rikkomusten, synnin, palkka on kuolema.

Tässä vaiheessa voi sivuhuomautuksena vain todeta, että ei näytä ihmisten tulevaisuus auvoisalta. Perisynti tahraa jokaista, eikä näytä lainkaan mahdolliselta, että ihminen voisi hyvittää tekemänsä vääryydet. Lakia siis luetaan, jollei jotain erityistä tapahdu. Tässä kohtaa peliin tulee mukaan rakkaus ja armo. Jumala rakastaa syntistä ihmistä, ja toivoo, että tämä voisi selvitä vapauttavalla tuomiolla. Koska Jumala on kuitenkin myös täysin oikeudenmukainen, on vääryydet jotenkin maksettava. Rikkomuksia ei voida ohittaa. Ihmisen on maksettava verellään, mutta kuka voi maksaa koko syntisen ihmiskunnan edestä? Vain synnitön, täydellinen ihminen...

Näin Jumalan pelastussuunnitelma tulee täytäntöön, kun Hän tulee ihmiseksi pojassaan Jeesus Kristuksessa. Ristinkuolemallaan synnitön Jeesus siis maksoi nuo syntivelat ja siten sovitti synnit ja lunasti ihmiskunnan Perkeleeltä ja turmiovalloilta.

Nyt siis... mikä on uskon merkitys? Usko on luottamusta Jumalaan ja siihen, että Kristus on maksanut syntivelat puolestamme. Uskoessamme siis annamme Kristuksen hoitaa pelastuksemme, sillä itse olemme kykenemättömiä toteuttamaan synnittömyyttä.

No niin. Osoittakaa minulle yllä olevasta tekstistä, missä siinä puhuttiin ihmisen teoista pelastumisen yhteydessä? Niin ystäväni, totisesti siellä ei lue missään. Pelastuminen on yksin Jumalan armosta ja Kristuksen kuoleman tähden. Edes usko ei ole ihmisen kädessä, vaan jotain Jumalalta saatua. Hyvillä teoilla emme itseämme pelasta.

Jottei asia kuitenkaan aivan unohtuisi, on tärkeää huomata käsite kilvoittelu. Vaikkeivat ihmisen teot hänen pelastukseensa vaikutakaan, tekee Pyhä Henki meissä työtään ja pyrkii ohjaamaan meidät oikeille teille. Me voimmekin valita, pyrimmekö hyvään vai pahaan, auttamaan Jumalan työtä meissä vai taistelemaan sitä vastaan. Kysymys kuuluukin, miksi emme pyrkisi muuttamaan itseämme parempaan, miksi emme haluaisi pyrkiä eroon itsekkyydestämme ja vääryyksistä?

Voi vain kysyä, emmekö me jo siitä ilosta, että olemme pelastetut, pyrkisi täyttämään taivaallisen Isämme tahdon ja rakastamaan lähimmäistämme? Vaikka joka päiväinen elämämme usein tuntuukin tempaavan meidät täysin mukaansa, voimme aina silloin tällöin pysähtyä miettimään, mitä elämässämme tavoittelemme ja tahdomme, minkä kaikkein korkeimmalle sijalle asetamme. Sillä todellakin, vain yksi on tarpeen.