Viikon Sana

Joh. 4: 34-38

Jeesus sanoi:
"Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen. Te sanotte: 'Neljä kuuta kylvöstä korjuuseen.' Minä sanon: Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi. Sadonkorjaaja saa palkkansa jo nyt, hän kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, ja kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa. Tässä pitää paikkansa sanonta: 'Toinen kylvää, toinen korjaa.' Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät."

Uusimmat kirjoitukset

Satunnainen kuva

Apua, auta minua!

Sunnuntai 29.8.2010 - Jari P


Milloin sinä olet viimeksi pyytänyt apua? Avun pyytäminen voi joskus olla vaikeaa. Oma ylpeys on niin suuri, että apua ei kehtaa pyytää, vaikka tietää, että sitä tarvitsisi. Vaikeuksien keskellä voi käydä niin, että avun pyytämisen sijasta sulkeudumme yhä tiiviimmin oman kuoremme sisälle. Kenties sitä hiljaa mielessään toivoo, että joku toinen huomaisi minun hätäni ja auttaisi minua.

Jumalan luomina meidät kaikki on tarkoitettu elämään yhteydessä Luojaamme, toisiin ihmisiin ja koko ympäröivään maailmaan. Jos jokin näistä yhteyksistä ei ole kunnossa, niin tasapaino elämästä katoaa. Moni voi kokea, että olisi paljon puhuttavaa, mutta se tuntuu niin hankalalta. Ihmissuhteiden repivyys ja rikkoutuneisuus ovat riipaiseva esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun kyky kuulla toista ja kyky kertoa elämän vaikeuksista katoavat.

Tämän maailman tukirakenteet voivat joskus pettää altamme. Ja aivan ilman omaa syytämme. Erityisesti silloin tarvitsemme läheisiä ihmisiä ympärillemme, jotka kertovat meille, kuinka arvokkaita me olemme. Tarvitsemme ihmisiä, jotka kulkevat vaikeita aikoja meidän vierellämme.

Raamatussa on lukuisia kertomuksia siitä ihmiset toivat sairaita läheisiään Jeesuksen luokse. Nämä ihmiset välittivät ystävistään niin paljon, että tekivät kaikkensa, jotta he saisivat avun. Vai mitä sanotte miehistä, jotka olivat valmiita purkamaan kattotiiliä, saadakseen laskettua ramman ystävänsä Jeesuksen luo. Meidän kristittyjen tehtävä, tai oikeastaan velvollisuus, on auttaa lähimmäisiämme. Konkreettisen auttamisen lisäksi voimme myös rukouksessa kantaa apua tarvitsevan ystävän Jumalan eteen.

Rippikouluissa olemme tämänkin vuoden aikana tutustuneet Jumalaan, joka ei jätä meitä yksin. Hän on elävä ja persoonallinen Jumala, josta lukemattomat ihmiset ovat löytäneet elämälleen lujan perustan. Hän on luvannut olla kanssamme kaikki päivät aina maailman loppuun asti. Hänen luotaan löytyy perimmäinen turva ja apu.

Jumala rakasti meitä kaikkia niin paljon, että antoi Jeesuksen syntyä tähän maailmaan meitä varten. Jeesuksessa meillä on ikuinen turva. Usko Jeesukseen ei tarkoita elämää ilman vastoinkäymisiä, mutta usko Jeesukseen antaa meille ikuisen elämän.