RAKKAUDEN LAKI

Perjantai 16.7.2010 - Jenni Repo

Nykyään korostetaan usein sitä, kuinka Jumala hyväksyy jokaisen ihmisen sellaisena kuin tämä on. Tällöin kuitenkin usein unohdetaan kolikon toinen puoli; se täydellisyyden vaatimus, jonka Jeesus meille Uudessa testamentissa esittää. Hän vaatii meiltä jopa enemmän kuin fariseuksilta ja lainoppineilta, jotka olivat hyvin tarkkoja uskonnollisten sääntöjen ja lakien noudattamisessa. Mutta niin epämiellyttävää kuin se onkin, totuus on se, että Jumala vaatii meitä olemaan täydellisiä. "Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.”

Jumala kyllä rakastaa ihmistä, mutta meissä olevaa syntisyyttä hän vihaa. Hän ei koskaan hyväksy syntisiä tekojamme ja ajatuksiamme. Tässä mielessä Jumalaa voisi verrata äitiin tai isään, joka kasvattaa lastaan. Vanhemmat rakastavat lastaan hyvin paljon, mutta asettavat silti tälle rajoja. He eivät hyväksy kaikkea mitä lapsi tekee ja nuhtelevat väärin tehnyttä lasta. Lisäksi hyvä kasvattaja kertoo lapselle, mitä tämä on tehnyt väärin ja myös opastaa lasta tekemään seuraavalla kerralla oikein. Raamattu ilmoittaa meille oman Taivaallisen Isämme tahdon. Se toimii meille ohjenuorana siitä, missä meille asetetut rajat kulkevat.

Raamatussa kerrotaan kuinka Jeesus usein aterioi yhdessä syntisten kanssa. Fariseukset ja lainopettajat eivät ymmärtäneet eivätkä hyväksyneet tätä. Heidän mielestään Jeesuksen olisi pitänyt syödä sellaisten ihmisten kanssa, jotka noudattivat lakia ja elivät mahdollisimman oikeanlaista elämää. Jeesus kuitenkin rakasti myös heitä, joita pidettiin syntisistä suurimpina. Silti se ei tarkoita, että näiden ihmisten tekemät synnit olisivat olleet Jeesuksen mielestä hyväksyttäviä. Päinvastoin, ”mene äläkä tee enää syntiä”, Jeesus sanoo niille joiden kanssa aterioi. On mielenkiintoista huomata, että Jeesuksen kohtaaminen aterialla vaikutti ihmisten elämään sitä muuttavalla tavalla. Näin kävi esimerkiksi tullimies Sakkeukselle, joka antoi vääryydellä hankkimansa omaisuuden köyhille sen jälkeen, kun Jeesus oli tullut aterioimaan hänen kotiinsa.

Myös meidät on kutsuttu aterialle Jeesuksen kanssa. Ehtoollisessa Kristus antaa meille ruumiinsa ja verensä syötäväksemme ja tulee asumaan meihin. Tämä alkaa vähitellen vaikuttaa myös meissä siten kuin Sakkeuksessa: myös me alamme nähdä paremmin lähimmäistemme tarpeet ja ymmärtää, millaiseksi Jumala meidät alunperin on tarkoittanut. Enää emme elä me, vaan Kristus meissä. Näin me olemme Kristuksen tähden Jumalalle kelpaavat ja jo nyt Kristuksessa täydelliset, vaikkakin yhä matkalla kohti ylösnousemuksen lopullista täydellistymistä.