Kotia kohti

Maanantai 26.4.2010 klo 20:38 - Johanna

Olin joskus, kauan sitten 18-vuotiaana interreilaamassa. Kiersimme kaverini kanssa Eurooppaa tappavalla tahdilla, mikä on todella typerää. Olimme aikalailla väsyneitä jo viikon jälkeen. Muistan, että yleinen tunnelma laski päivä päivältä, vaikka mitään kamalaa ei tapahtunutkaan. Olimme vain niin väsyneitä, koko ajan liikkeessä ja ainaisessa epävarmuudessa siitä mihin päänsä seuraavana yönä kallistaa. No sellaistakin täytyy olla, että osaa taas arvostaa arkea kotona. Mikään ei ollut niin mukavaa kuin palata kotiin, paikkaan jonne tietää olevansa tervetullut ja ei ole mitään pelättävää. Jopa aikaisempi kuukausi rinkka selässä muuttui jännittäväksi seikkailuksi, kun sitä muisteli mukavasti kodin sohvan nurkasta.

En tiedä onko kaikilla sitä samaa tunnetta kodista kuin minulla. Mitä siihen oikeastaan tarvitaan? Luulen ettei kukaan ajattele, että koti on vain talo, rakennus ja huonekalut siellä. Ei se pahitteeksi ole ainakaan Suomen ilmastossa.. Lienee paikallaan, ettei siellä tarvitse olla aivan yksin.  Mutta kyllä kotona yksinkin viihtyy, jos tietää, että sinne joku kohta tulee tai ainakin voin kutsua kotiini jonkun kylään. Kotiin liittyy jonkinlainen turvallisuuden tunne, ettei ole mitään hätää. Se on paikka jossa on tilaa juuri minulle ja saan tehdä aikalailla muut huomioon ottaen mitä haluan. Mutta silloinhan koti voi olla missä vain, vaikka taivasalla.

 

Monelle varmaan tuttu laulu on Suojelusenkeli:

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vieressä käy.

On pimeä korpi ja kivinen tie
ja usein se käytävä liukaskin lie.
Oi, pianhan lapsonen langeta vois',
jos käsi ei enkelin kädessä ois'.

Lapsena ajattelin todella jonkinlaista korpimaisemaa jossa ”punahilkka” kulkee korinsa kanssa susi väijyen perässä. ”Korpitaival” on mielikuva ihmisen elämästä jossa on melkoisen hankalaa ja jopa synkkää kulkea. Käppyräiset puun oksat sivaltavat kasvoihin ja puun juuriin kompastuu. Tämän lapsellisen laulun mukaan kuitenkin Jumalan enkeli kulkee kanssamme. Vie kotiin, joka on tietenkin taivasten valtakunta. Jumalan kansa, me kristityt haluamme päästä taivaan kodin lämpöön ja valoon. Kaipaamme sinne koko ajan, vaikka elo maailmassa ehkä tuntuukin joskus kivalta seikkailulta. Kuitenkin ikuinen toivo on, että pimeän polun päässä on vastassa Jeesus joka ottaa harhapolkujakin rymynneen lapsensa vastaan ja pyyhkii pois kyyneleet, surun ja häpeä. Taivaan kotiin pääsyä odotellessa, pidetään kaverista kiinni ettei toinen kompastu männyn juureen. Sinun puolesta rukoillaan, Kotona