Kristikunnan suurin juhla
Maanantai 22.3.2010 - Mirva Mäkelä
Kristikunta käy kohti suurinta juhlaansa, pääsiäistä. Tänä keväänä peräkkäisiin viikonloppuihin osuu Marianpäivä, Palmusunnuntai ja sitten paaston päättävä Pääsiäinen.
Marianpäivän osuminen näin lähellä pääsiäistä on mielestäni hienoa, tästä hetkestä on yhdeksisen kuukautta jouluun ja Jeesuksen syntymään. Kuitenkin viikko tämän päivän jälkeen alamme olla lähellä pääsiäistä ja Jeesuksen elämän kovimpia kärsimyksiä ja samalla kuitenkin menemme kohti ylösnousemuksen riemua.
Pääsiäisjuhlat liki 2000 vuotta sitten erosivat hieman muista, juhlille odotettiin saapuvaksi juutalaisten kuningasta, Jeesusta. Meille monelle on varmasti tuttu palmusunnuntain Raamatun teksti missä kerrotaan Jeesuksen ratsastamisesta Jerusalemiin. Itse sain opiskeluaikana paneutua tekstiin toisesta näkökulmasta kun pidimme alakoululaisille pääsiäishartautta. Esitin pientä poikaa jonka aasin Jeesuksen opetuslapset tulivat hakemaan Jeesukselle. Raamatun mukaan Jeesus ratsastaa nimenomaan nuorella aasilla, näin ollen olimme mekin opiskelukavereiden kesken luoneet tarinan päähenkilöksi pienen pojan jonka aasia Jeesus lainasi. Miten itse ajattelisit vastaavassa tilanteessa, olisitko valmis lainaamaan kulkupeliäsi Jeesukselle, jotta hän pääsisi pääsiäisjuhlille juhlittuna kuninkaana ennen kavallustaan.
Palmusunnuntaista alkavat pääsiäisviikon monenlaiset tapahtumat kiirastorstain ehtoollisen asettamiseen ja Jeesuksen kavaltamiseen. Pitkäperjantaina koittaa kristikunnan murheellisin päivä, Jeesus ristiinnaulitaan, kuolee ja haudataan. Onneksi Jeesus voittaa kuoleman ja pääsiäispäivänä koittaa suuri ilo: Kristus on noussut kuolleista!
Pääsiäisaamuna saamme kuulla, että hauta on tyhjä. Jeesus on totisesti Jumalan poika!
Siunattua pääsiäisen aikaa.