Viimeinen tuomio!

Maanantai 16.11.2009 klo 20:28 - Jari Pulkkinen

Jääkiekko-ottelussa joukkueet taistelevat voitosta aina viimeiseen pillinvihellykseen asti. Sen jälkeen, kun summeri on soinut ei voi enää tehdä mitään. Nykysäännöillä sitä on joko häviäjien tai voittajien puolella. Tuomiosunnuntain evankeliumi(Matt. 25:31-46) kertoo meille siitä, että kerran tämän maailman aika päättyy. Peli vihelletään poikki ja ihmiset asettuvat viimeiselle tuomiolle. Tuomiosunnuntain sanoma on yhtä aikaa sekä ankara, että lohdullinen. Ankara sen vuoksi, että se puhuu kadotuksen todellisuudesta ja lohdullinen sen tähden että se kertoo Jumalasta, joka armahtaa. Mielestäni kaksi sanaa kuvastavat hyvin viimeistä tuomiota. Ne ovat oikeudenmukaisuus ja armo.

 

Jos Jumala tuomitsee minut oikeudenmukaisesti tekojeni mukaan, ei minulla ole toivoa. Jeesuksen sanat osuvat suoraan sydämeen. ” Kaiken minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle” Mietipä hetki oletko sinä jättänyt tekemättä elämässäsi jotain hyvää apua tarvitsevalla, vaikka olisit voinut tehdä hyvää? Evankeliumin mukaan syy tuomioon ei niinkään ole pahat teot vaan hyvän tekemättä jättäminen.

 

Viimeisellä tuomiolla kaikenlainen tekopyhyys ja laskelmointi häviää. Emme voi valehdelle Jumalalle. Matteuksen evankeliumin mukaan kohtalomme määräytyy sen mukaan miten olemme suhtautuneet Jeesukseen. Jeesukseen, joka on tullut vastaan vähäosaisissa ja apua tarvitsevissa. Tuskan hiki nousee pintaan kun ajattelen asiaa. Lasken mielessäni montako kertaa olen kävellyt apua tarvitsevan ohi. Minulla oli silloin kiire, kun näin miehen makaavan kadulla. Siinä oli niin paljon ihmisiä, että kai nyt jollakin oli aikaa jäädä katsomaan, että kaikki oli kunnossa. Palkkakuitista huomasin, että rahaa oli tullut hieman enemmän kuin normaalisti. Laitanko sen katastrofikeräykseen vai ostanko viihde-elektroniikkaa. Näitä esimerkkejähän löytyy.

 

Tuomion todellisuus tuo vastuun nykyhetkeen. Meidän elämällämme ja teoillamme on merkitystä. Uudessa Testamentissa korostuu hyvin selkeästi ajatus, että Jumalan tahtoa ei tule ainoastaan kuunnella, vaan myös toteuttaa. Näin sanoessani olo on kuin löisin itseäni halolla päähän ja suuri epävarmuuden aalto iskee jälleen tajuntaani. Kenen joukoissa minä seison? Sitä, mikä uskossa on ankaraa, ei ole lupa tehdä lempeäksi. Sitä mikä uskossa on vaativaa, ei saa kiertää kaivamalla siihen takaportteja ja lievennyksiä. Meidän on nöyrryttävä Jumalan sanan puhuttelulle, vaikka se tekisi kipeääkin. Jumalan laki kuuluu meille yhtälailla kuin evankeliumikin. 

 

Mitä järkeä tässä kaikessa sitten on, jos meidän kohtalomme näyttää näin epätoivoiselta?

 

Paljonkin. Toinen sana, joka tuomiosunnuntain evankeliumista kumpuaa on armo. Tuomion armo asettaa meidät päivittäin kaltaisinamme pyhän Jumalan kasvojen eteen. Kun Jumalan ankara puhuttelu on painanut meidät niin alas, että olemme aivan pohjalla, saamme huomata kuinka evankeliumi vapauttaa meidät. Jumalan puhuttelu avaa silmämme ja sydämemme huomaamaan, ettei ole eikä tarvita muuta kuin Kristus.

 

Meidän elämässämme vaakakuppi kallistuu turhan usein sinne pahojen tekojen puolelle. Kristus on ansainnut meille paikan taivaassa. Hän kuoli sinun ja minun puolesta, jotta meillä olisi iankaikkinen elämä. Siihen me saamme luottaa ja uskoa.

 

Siksi meidän ei tarvitse kysyä olemmeko tehneet tarpeeksi hyvää päästäksemme taivaaseen. Jeesus on tehnyt kaiken meidän puolestamme. Jeesuksen tähden saamme luottaa siihen, että olemme taivaaseen menijöiden joukossa. Evankeliumissa Jeesus ei luettele hyvien tekojen määrää, joita olisi pitänyt tehdä päästäkseen taivaaseen. Teoilla ei voi ansaita armoa, eikä paratiisin portilla ole hyötyä pitkästä ansioluettelosta. Ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.

 

Jumala on kutsunut meidät yhteyteensä jo kastehetkellä. Jesajan kirjassa sanotaan: ”Älä pelkää minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut sinä olet minun.” Ei ole mitään niin suurta voimaa maailmassa joka voisi erottaa meidät Jumalan rakkaudesta. Tämä on lupaus johon me saamme kaikkien pelkojen ja epävarmuuksien keskellä tarrautua. Viimeisellä tuomiolla emme voi sanoa, että olemme tehneet niin ja niin paljon hyvää, vaan voimme ainoastaan luottaa Tuomariin, Kristukseen, joka tuntee meidät ja on meidän puolustajamme.