Rakkaus yli rajojen
Tiistai 7.7.2009 klo 12:27 - Arni Hukari
"Eräänä kauniina aamuna mies heräsi uuteen aamuun. Aamu oli täysin
samanlainen kuin kaikki edelliset kauniit aamut, mutta juuri sinä
aamuna mies teki päätöksen. Hän päätti ettei sanoisi yhtään pahaa
sanaa kenellekkään koko päivänä. Hänen sanansa tulisivat olemaan vain
positiivisia ja hyviä. Samoin mies teki ratkaisun ettei tekisi
ainoatakaan pahaa tekoa kenellekkään tapaamalleen ihmisille. Hänen
toimillansa tulisi olemaan vain positiivisia vaikutuksia. Näin kului
tämä päivä. Päivän päätteeksi miehen vaimo ihmetteli miksei mies ollut
sanonut sanaakaan koko päivänä eikä ollut poistunut huoneestaan."
Mies ei siis kyennyt tekemään ainoatakaan positiivista tekoa tai
sanomaan ainoatakaan kannustavaa sanaa. Jos tilanne olisi ollut
päinvastainen ja mies olisi päättänyt toimia kaikin tavoin
itsekkäästi, ei hänellä olisi ollut vaikeuksia sanojen tuottamisessa.
Miksi on näin? Miksi me ihmiset kykenemme niin paljon helpommin
satuttamaan lähimmäistämmme, jota meidän tulisi rakastaa, kuin
auttamaan pyytettömästi toista? Jumalan loi maailman kaikin puolin
täydelliseksi ja ihmisen omaksi kuvakseen, eli jälleen kerran
täydelliseski, Miten Pyhän Jumalan kuvana oleva ihminen voi satuttaa
toisia näin paljon? Vastaus molempiin kysymyksiin on sama. Jumala
kyllä loi maailman täydelliseksi, yhteyteen itsensä kanssa, mutta
ihminen lankesi syntiin ja yhteys Jumalaan katkesi. Elämme siis
SYNTISESSÄ todellisuudessa. Maailma ei ole samanlainen kuin se oli
Jumalan luodessa sen.
Syntisyyden tähden emme kykene tekemään sitä hyvää mitä haluaisimme,
vaan teemme sitä pahaa mitä emme halua. Ja kun teemme jotain mitä emme
tahdo sen tekee meissä asuva synti.Näin asian ilmaisee Paavali
kirjeessään Roomalaisille.(Room. 7:19-20). Niin käsittämättömältä kun
se kuulostaakin me emme syntisenä tekemään pyyteettömiä tekoja.
Motiivimme ovat aina itsekkäitä. Emme siis edes tiedä mikä on omaksi
parhaaksemme, sillä valintamme vievät meitä aina syvemmälle syntiin ja
näin kauemmaksi Jumalasta.
Jeesus kuitenkin kehoittaa meitä kaikkia rakastamaan lähimmäisiämme
kuin itseämme. Miten me pystymme rakastamaan lähimmäistämme, jos emme
edes pysty tietämään mikä on meidän omaksi parhaaksemme. Raamatussa
kuuluu kertatoisensa jälkeen kehoitus parannukseen. Jeesus kehoittaa
meitä tekemään parannuksen. Tämä parannus on avain syntisyyteemme.
Raamatussa parannuksella ei tarkoiteta sitä, että meidän tulisi itse
lopettaa pahat syntiset tapamme, sillä syntisenä me emme pysty
erkaantumaan synnistä. Omat yrityksemme vain lisäävät syntiemme
määrää. Parannuksella tarkoitetaana ihmisen kääntymistä Jumalan
puoleen ja uskomalle siihen että Jeesuksen ristinkuolema on sovittanut
myös minunkin syntini. Tässä on Jumalan armo läsnä. Siinä on meille
kaikille tarpeeksi, kuten myös raamattu ilmoittaa "Minun armoni
riittää sinulle" 2.Kor.12:9.
Kun uskomme kertakaikkiseen syntien anteeksi saamiseen ja
uskaltaudumme luottamaan Jumalan oikeuden mukaisuuteen, pyhyyteen,
rakkauteen ja armoon, tuo se mukanaan muutokset elämäämme.
Seurauksena Jeesuksen seuraamisesta saattaa olla pahojen tapojen
paraneminen ja ihmisen eheytyminen, jotka muista näyttävät
maallisesti parannuksen tekemiseltä. Tämän Jumalan rakkauden osaksi
saanut ihminen on siis tehnyt parannuksen. Näin hän on saanut syntinsä
anteeksi ja on siten kelvollinen Jumalalle eli vanhurskas. Muuta tietä
taivaaseen ei ole. Jumala haluaa että kaikki tulevat hänen luoksensa
taivaaseen.Sinne pääsee vain ja ainoastaan uskomalla Jeesuksen
kristuksen sovitustyö omalla kohdallaan todeksi ja riittäväksi.
Jumalan luokse tie käy siis vain yksin uskosta ja yksin armosta.
