Viikon Sana

Matkallaan kohti Jerusalemia Jeesus kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla. Kun hän oli tulossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Nämä pysähtyivät matkan päähän ja huusivat: »Jeesus, opettaja, armahda meitä!» Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: »Menkää näyttämään itsenne papeille.» Mennessään he puhdistuivat. Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen. Jeesus kysyi: »Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän muuta ovat? Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?» Ja hän sanoi miehelle: »Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut.»

Luuk. 17:11-19

Uusimmat kirjoitukset

Satunnainen kuva

Ikävä ystävää

« Vastuu painaa.
Pyhästä Hengestä.. »

Keskiviikko 13.5.2009 - Jarno Tuokkola


Muumi-kertomuksissa Nuuskamuikkunen lähtee aina talveksi etelään, kun muumit jäävät nukkumaan Muumilaaksoon. Muumipeikko puolestaan jää aina surullisena katselemaan, kun hänen ystävänsä hattu katoaa horisonttiin. Ja ensimmäisenä talviuniltaan herättyään Muumipeikko alkaa seurata, milloin joen varteen ilmestyy Nuuskamuikkusen leiri. Kuinka rajaton onkaan Muumipeikon onni, kun tuttu hahmo istuskelee jälleen huuliharppunsa kanssa kalastamassa.
Monella on varmaan omakohtainen kokemus parhaan kaverin lähtemisestä vaikka toiseen kouluun, kaupunkiin tai jopa vieraaseen maahan. Joku on saattanut joutua jättämään viimeiset jäähyväiset ystävänsä muiden rakkaiden kanssa. Yhtä moni on varmaan kokenut nuo tilanteet haikeina ehkä jopa surullisina, kuten ihminen jotain tärkeää menettäessään tuntee.
Jeesuksen opetuslapset kokivat tuon asian kahteen kertaan, vaikka hän oli etukäteen kertonut, mitä hänelle tapahtuu. Opetuslapset menettivät parhaan ystävänsä, joka oli heille samalla ainakin opettaja, isoveli, johtaja, rohkaisija, esirukoilija, kuuntelija sekä esimerkki. Jeesus tunsi opetuslastensa lahjat, mutta myös heidän heikkoutensa. Toistensa seurasta huolimatta opetuslapset olivat aluksi neuvottomia ja yksinäisiä, vaikka Jeesus oli valmistanut heitä tehtäväänsä koko julkisen toimintansa ajan.
Opetuslapset eivät ikävässään ymmärtäneet heti, että ero ei olisi ikuinen. Vaikka Kristus astuikin Taivaaseen, Hän lupasi palata vielä takaisin maailmaan. Samalla Hän lupaa olla itse kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti. Tähän Raamatun lupaukseen saa turvautua opetuslasten tavoin vielä tänäkin päivänä. Jeesus haluaa kulkea vierellämme ja kantaa taakkamme. Saamme antaa Jeesuksen leiriytyä sydämeemme ja voimme odottaa ikuisen kesän lämpöä.