Apua, auta minua!

Sunnuntai 29.8.2010 klo 15:09 - Jari P

Milloin sinä olet viimeksi pyytänyt apua? Avun pyytäminen voi joskus olla vaikeaa. Oma ylpeys on niin suuri, että apua ei kehtaa pyytää, vaikka tietää, että sitä tarvitsisi. Vaikeuksien keskellä voi käydä niin, että avun pyytämisen sijasta sulkeudumme yhä tiiviimmin oman kuoremme sisälle. Kenties sitä hiljaa mielessään toivoo, että joku toinen huomaisi minun hätäni ja auttaisi minua.

Jumalan luomina meidät kaikki on tarkoitettu elämään yhteydessä Luojaamme, toisiin ihmisiin ja koko ympäröivään maailmaan. Jos jokin näistä yhteyksistä ei ole kunnossa, niin tasapaino elämästä katoaa. Moni voi kokea, että olisi paljon puhuttavaa, mutta se tuntuu niin hankalalta. Ihmissuhteiden repivyys ja rikkoutuneisuus ovat riipaiseva esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun kyky kuulla toista ja kyky kertoa elämän vaikeuksista katoavat.

Tämän maailman tukirakenteet voivat joskus pettää altamme. Ja aivan ilman omaa syytämme. Erityisesti silloin tarvitsemme läheisiä ihmisiä ympärillemme, jotka kertovat meille, kuinka arvokkaita me olemme. Tarvitsemme ihmisiä, jotka kulkevat vaikeita aikoja meidän vierellämme.

Raamatussa on lukuisia kertomuksia siitä ihmiset toivat sairaita läheisiään Jeesuksen luokse. Nämä ihmiset välittivät ystävistään niin paljon, että tekivät kaikkensa, jotta he saisivat avun. Vai mitä sanotte miehistä, jotka olivat valmiita purkamaan kattotiiliä, saadakseen laskettua ramman ystävänsä Jeesuksen luo. Meidän kristittyjen tehtävä, tai oikeastaan velvollisuus, on auttaa lähimmäisiämme. Konkreettisen auttamisen lisäksi voimme myös rukouksessa kantaa apua tarvitsevan ystävän Jumalan eteen.

Rippikouluissa olemme tämänkin vuoden aikana tutustuneet Jumalaan, joka ei jätä meitä yksin. Hän on elävä ja persoonallinen Jumala, josta lukemattomat ihmiset ovat löytäneet elämälleen lujan perustan. Hän on luvannut olla kanssamme kaikki päivät aina maailman loppuun asti. Hänen luotaan löytyy perimmäinen turva ja apu.

Jumala rakasti meitä kaikkia niin paljon, että antoi Jeesuksen syntyä tähän maailmaan meitä varten. Jeesuksessa meillä on ikuinen turva. Usko Jeesukseen ei tarkoita elämää ilman vastoinkäymisiä, mutta usko Jeesukseen antaa meille ikuisen elämän.

Kummi(tus)

Tiistai 10.8.2010 klo 10:03 - erja

Olin elokuun alussa kummityttöni kanssa ensimmäistä kertaa kummileirillä. Oli mukavaa viettää aikaa yhdessä touhuten muutaman päivän ajan. Varsinkin kun muuten tulee nähtyä ihan liian harvoin pitkän välimatkan vuoksi. 

En tiedä kuinka monta kummia sinulle on tai millaiset välit sinulla on heihin. Todennäköisesti osa pitää aktiivisemmin yhteyttä kuin toiset. Tai ehkä sinut on jo pyydetty lapsen kummiksi. Yleensä kummin tehtävään pyydetään sukulaisia tai vanhempien läheisiä ystäviä. Olipa kummi kuka tahansa, tehtävä on aina suuri kunnia. Vanhemmat ovat päättäneet antaa suuren luottamustehtävän juuri tälle henkilölle. Hänen toivotaan olevan kastetun elämässä luotettava aikuinen johon voi turvautua. Kummin tehtävä on pysyvä eikä sitä voida ottaa pois.

Kummileirillä puhuttiin paljon kummin tärkeimmästä tehtävästä. Tärkein tehtävä ei ole lahjojen ostelu vaan kummilapsen puolesta rukoileminen. Se, että huokaisee Taivaan Isän puoleen pyynnön suojella kummilastaan, olipa hän missä tai minkä ikäinen tahansa. Pyytää siunausta hänelle.

Kesän aikana jälleen monet kummit ovat saaneet olla suuressa tehtävässä kummilastensa elämässä. Nimittäin konfirmaatiossa. Ihan kuten lapsen kastehetkellä, kun kummit laittoivat kätensä lapsen pään päälle siunatakseen häntä, samalla lailla toimitaan konfirmaatiossa. Kummi on alttarilla mukana konfirmaatiohetkessä, laittaa kätenä nyt jo hieman varttuneemman kummilapsensa pään päälle ja pyytää hänelle siunausta elämän tielle kolmiyhteiseltä Jumalalta. Monet olivat varmaan itse siunattavan roolissa tänä kesänä tai ainakaan siitä ei ole kulunut montaa vuotta. Uskon, että hetki oli sinulle tärkeä. Myös jokainen meistä kummilapsista voisi aina joskus muistaa rukouksessaan omia kummejaan. Pyytää siunausta ja tukea myös heidän tehtäväänsä.

VALAISTU TIE

Maanantai 26.7.2010 klo 8:22 - Suvi Tuominen

Viime aikoina on riittänyt valoa ja aurinkoa vaikka muille maille jakaa. Olemme kylpeneet helteisessä säässä ja pilvettömissä päivissä. Tosin siitä on ehtinyt olla jo haittaakin. Monen asunto on todella kuuma ja lämmin järvivesikään ei viilennä tarpeeksi. Hukkumistilastot ovat synkät. Autolla ajaessa aurinko häikäisee ja moni on varmasti ehtinyt palaa auringossa tänä kesänä. Siitä on terveyshaittoja.

Meidän elämässämme, kristityn elämässä, loistaa myös toisenlainen valo. Jeesus-valo. Toisin kuin auringonvalosta, siitä ei voi olla haittaa. Se ei voi vahingoittaa. Näin loppukesästä rippikoululeireilläkin tarvitaan taskulamppuja, jotta illan pimentyessä nopeammin, näkee liikkua hämärässä. Pimeässä on helppo eksyä. Taskulampun avulla löytyy oikea reitti, polku, pimeässäkin. Taskulampun valo osoittaa oikean tien, valaisee tietä eteenpäin. Se kuvaa Jeesus-valoa osuvasti. Jeesus Kristus on meidän valomme pimeydessä. Jeesusta seuraamalla pysymme reitillämme. Karttana meillä on Jeesuksen antamat hyvän elämän ohjeet: kultainen sääntö ja rakkauden kaksoiskäsky, johon tiivistyvät myös Vanhassa testamentissa Moosekselle annetut kymmenen käskyä.

Kun taskulampun kanssa kulkevaa ihmistä, katsoo kauempaa, ei erota kuin yhden valopisteen. Ihminen loistaa ympärilleen Jeesus-valoa silloin, kun Jeesus saa olla hänen elämänsä tukipilari, voima ja pelastus. Siten kristityn tuleekin kulkea elämässään, levittämässä sitä valoa myös ympärilleen.

Joh. 8:12

Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”

RAKKAUDEN LAKI

Perjantai 16.7.2010 klo 9:37 - Jenni Repo

Nykyään korostetaan usein sitä, kuinka Jumala hyväksyy jokaisen ihmisen sellaisena kuin tämä on. Tällöin kuitenkin usein unohdetaan kolikon toinen puoli; se täydellisyyden vaatimus, jonka Jeesus meille Uudessa testamentissa esittää. Hän vaatii meiltä jopa enemmän kuin fariseuksilta ja lainoppineilta, jotka olivat hyvin tarkkoja uskonnollisten sääntöjen ja lakien noudattamisessa. Mutta niin epämiellyttävää kuin se onkin, totuus on se, että Jumala vaatii meitä olemaan täydellisiä. "Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.”

 

Jumala kyllä rakastaa ihmistä, mutta meissä olevaa syntisyyttä hän vihaa. Hän ei koskaan hyväksy syntisiä tekojamme ja ajatuksiamme. Tässä mielessä Jumalaa voisi verrata äitiin tai isään, joka kasvattaa lastaan. Vanhemmat rakastavat lastaan hyvin paljon, mutta asettavat silti tälle rajoja. He eivät hyväksy kaikkea mitä lapsi tekee ja nuhtelevat väärin tehnyttä lasta. Lisäksi hyvä kasvattaja kertoo lapselle, mitä tämä on tehnyt väärin ja myös opastaa lasta tekemään seuraavalla kerralla oikein. Raamattu ilmoittaa meille oman Taivaallisen Isämme tahdon. Se toimii meille ohjenuorana siitä, missä meille asetetut rajat kulkevat.

 

Raamatussa kerrotaan kuinka Jeesus usein aterioi yhdessä syntisten kanssa. Fariseukset ja lainopettajat eivät ymmärtäneet eivätkä hyväksyneet tätä. Heidän mielestään Jeesuksen olisi pitänyt syödä sellaisten ihmisten kanssa, jotka noudattivat lakia ja elivät mahdollisimman oikeanlaista elämää. Jeesus kuitenkin rakasti myös heitä, joita pidettiin syntisistä suurimpina. Silti se ei tarkoita, että näiden ihmisten tekemät synnit olisivat olleet Jeesuksen mielestä hyväksyttäviä. Päinvastoin, ”mene äläkä tee enää syntiä”, Jeesus sanoo niille joiden kanssa aterioi. On mielenkiintoista huomata, että Jeesuksen kohtaaminen aterialla vaikutti ihmisten elämään sitä muuttavalla tavalla. Näin kävi esimerkiksi tullimies Sakkeukselle, joka antoi vääryydellä hankkimansa omaisuuden köyhille sen jälkeen, kun Jeesus oli tullut aterioimaan hänen kotiinsa.

 

Myös meidät on kutsuttu aterialle Jeesuksen kanssa. Ehtoollisessa Kristus antaa meille ruumiinsa ja verensä syötäväksemme ja tulee asumaan meihin. Tämä alkaa vähitellen vaikuttaa myös meissä siten kuin Sakkeuksessa: myös me alamme nähdä paremmin lähimmäistemme tarpeet ja ymmärtää, millaiseksi Jumala meidät alunperin on tarkoittanut. Enää emme elä me, vaan Kristus meissä. Näin me olemme Kristuksen tähden Jumalalle kelpaavat ja jo nyt Kristuksessa täydelliset, vaikkakin yhä matkalla kohti ylösnousemuksen lopullista täydellistymistä .

Johannes Kastajan muistopäivä

Maanantai 28.6.2010 - Mikke Mäki

Niin jäi taas Juhannus taakse. Toivottavasti kaikilla oli mukavaa, vaikka säät taisivat olla hieman sateisia.

Juhannusta eli Johannes Kastajan syntymäpäivää juhlitaan erityisesti meillä täällä Suomessa. Tämä juhla osuu lähelle kesäpäivänseisausta, jolloin on vuoden valoisin aika. Juhannusyönä poltetaan juhannuskokkoja ja nautitaan luonnon heräämisestä kukoistukseen.

Raamattu kertoo Johanneksen syntyneen puoli vuotta ennen Jeesusta. Johannes sai lisänimen Kastaja, koska hänen toimintansa Jeesuksen edelläkävijänä oli merkittävä. Hän valmisti tietä Jeesukselle autiomaassa, jossa hän kehotti ihmisiä tekemään elämässään muutoksen. Merkiksi tästä muutoksesta hän kastoi ihmisiä Jordan-virrassa. Kaste oli merkkinä siitä, että kastettu henkilö halusi elää Jumalan tahdon mukaisesti ja tehdä hyvää niin ajatuksin kuin teoin.

Johannes kastoi myös Jeesuksen Jordanissa, jonka jälkeen Jeesus aloitti julkisen toimintansa. Jeesus kiersi parantamassa sairaita ja opetti ihmisiä, että Jumalan valtakunta oli tullut lähelle. Hän opetti ihmisiä olemaan valmiita armahtamaan toisia, niin kuin Taivaallinen Isäkin armahtaa ihmisiä.

Juhannuksen juhlimisen yhteydessä on tärkeää muistaa Johannes Kastajan välittämä kehotus parannuksen tekemisestä ja Jeesuksen opetus olemaan armollinen toisia kohtaan. Näistä opetuksista meitä muistuttaa jo juhlapäivän nimikin. Oletko koskaan ihmetellyt mistä tämän juhlan nimi on oikein peräisin? Se tulee Johanneksen nimestä, mikä on heprealaisperäinen etunimi, joka tarkoittaa ”Jumala on armollinen”.

KUTSU

Maanantai 14.6.2010 - Suvi Tuominen

Oletko ollut joskus tilanteessa, että joku ystävä, tuttu tai sukulainen kutsuu johonkin juhlaan tai muuten vaan yhteiseen tapaamiseen, mutta et ennätä? On niin kiire tai et jaksa. Onko kenties välit jonkun ystävän kanssa katkennet vain siksi, ettei olla ehditty pitää yhteyttä. Riparillakin usein sovitaan yhteyden pidosta, mutta leirin jälkeen saattaa yhteyden pito katketa. Itse ainakin syyllistyn siihen, että siirtelen tapaamisia ystävieni kanssa aina kauemmas. Haalin kalenterin menoja täyteen sivujen reunoja myöten. Juuri tätä tekstiä kirjoittaessanikin sain viestin ystävältäni, joka arveli, että molempien menojen vuoksi taitaa taas seuraava yhteinen tapaamisaika löytyä vasta kuukauden päästä. Joskus saattaa yhteydenpito jäädä niin pitkäksi aikaa, ettei enää viitsi soittaa, vaikka haluaisi. Onneksi on myös niitä ystäviä joiden kanssa on aina helppo jatkaa siitä mihin edellisellä kerralla juttu jäi, vaikka tapaamisesta olisi kulunut pitkäkin aika.

Myös suhteessa Jumalaan ajautuu helposti siirtämään tapaamisia. Luen Raamattua sitten joskus kun on muilta kirjoilta aikaa. Rukoilen sitten illalla kun ehdin. Kirkkoon en nyt ehdi kun on harrastuksetkin. Jumalan kutsuun ei ennätä vastata kun tuntuu, että elämässä on niin paljon muutakin.

Jumala kutsuu meitä joka päivä yhteyteensä. Se on kutsu johon kannattaa vastata.  Kutsuun vastaaminen on Jumalaan yhteyden pitämistä, uskoa ja hänen tahtonsa mukaista elämää. Jumalaan saa ja voi ottaa yhteyden, vaikka ei olisi vähään aikaan Jumalan äärelle pysähtynytkään. Itse asiassa Jumala on läsnä silloinkin kun sinulla on liian kiire, et jaksa tai elämän haasteet kaatuvat niskaan.  Silloin kannattaa hiljentyä hetkeksi, laittaa vaikka kädet ristiin. Jumalan lähellä jaksaa paremmin ja voi rukoilla Jumalan ohjausta. Eräs kirjailija on todennut, että Jumalan apu on lähempänä kuin lähin ovi. Se on hyvin totta.

Kutsu esitetään yleensä johonkin tiettyyn paikkaan tai tapahtumaan. Jumala kutsuu meitä valtakuntaansa. Sinut on kutsuttu iankaikkiseen elämään, Jumalan pitopöytään iankaikkisuudessa. Ennätätkö ottaa kutsun vastaan?

Tankkaus

Tiistai 1.6.2010 klo 21:21 - erja kinnunen

Jokainen mopon, mopoauton, auton tai muun vastaavan omistaja tietää, että kulkupeliä on huollettava säännöllisin väliajoin jotta se pysyy toimintakunnossa. Moottori ei pelaa loputtomiin jos sen jättää oman onnensa varaan. Ilman huoltoa ja tankkausta ajoneuvo jättää välille.

Oletko ajatellut, että sinäkin olet tietyllä tavalla moottori? Hengittäessäsi vedät puhdasta ilmaa keuhkoihisi ja puhallat sen käytettynä ulos. Sydämesi lyö tasaisella tahdilla koko elämäsi ajan pitämättä kertaakaan taukoa.

Myös sinä ja sydämesi tarvitsette huoltoa. Näin toimitte pidempään ja parempana. Liikunta ja terveelliset elämäntavat ovat hyvää huoltoa. Myös tankkaus on tärkeää. Ihminen ei pärjää ilman ravintoa kovinkaan pitkään.

Erona mekaaniseen koneeseen, ihminen tarvitsee fyysisen huolenpidon lisäksi myös hengellistä huoltoa. Jokaisesta ihmisestä kun löytyy se henkinenkin puoli. Mitä se hengellinen tankkaus sitten oikein on? No ne uskonelämän hoitamisen keinot, joita jo rippikoulussa ollaan käyty läpi. Ne neljä pöydänjalkaa, jotka pitävät uskon hengissä, ovat: rukous, Raamatun lukeminen, ehtoollinen ja seurakuntayhteys. Ihminen kaipaa yhteyttä Luojaansa. Varaa siis aikaa myös uskosi huoltamiseen ja hoitamiseen niin yhteys Häneen säilyy.

Voiko Härmälästä tulla jotakin hyvää? :)

Keskiviikko 19.5.2010 klo 10:17 - Tuomo T

Milloin viimeksi olit ulkomailla? Oletko menossa jonnekin kauemmas, kun kesäloma alkaa? Kun kotikulmilta siirtyy kauemmas, alkaa paremmin nähdä ympäröivää maailmaa. Näkökulma laajenee: Ehkä Tampere ei olekaan maailman suurin ja mahtavin metropoli, eikä Tampereen ruuhkat jostain toisesta näkökulmasta ole ruuhkia ollenkaan. Yhden asian itse olen huomannut: Muualla ihmiset huomioivat enemmän toisiaan, ja ovat hieman iloisempia. Mistähän se johtuu? Kuitenkin, jokainen voi vaikuttaa siihen miten itse huomioi muita ihmisiä. Hymykin voi pelastaa toisen ihmisen päivän.

 

Itse olen tänä keväänä matkustellut enemmän kuin yleensä, ja kävin mm. Israelissa. Yleinen kuva, joka täältä kaukaa Suomesta Israelista ja Jerusalemistakin tulee voi olla se, että onkohan siellä oikein turvallista. Voin kertoa, kyllä siellä on turvallista. Media antaa vähän väärää kuvaa tästä Raamatun maasta. Juutalaiset, muslimit, arabit ja kristityt elävät hyvässä sovussa samassa kaupungissa, samassa maassa. Itse huomasin miten ystävällisiä nämä ihmiset olivat. Lisäksi he ovat avoimia. Myös uskosta voi keskustella, eikä siitä tehdä mitään numeroa. Sehän on tavallinen osa elämää. Myös minuun, ristiä kaulassa kantavaan, kohdistui mielenkiintoa. Arabi taksikuski sanoi minulle, kun sanoin ettei mulla ole tarpeeksi rahaa ja jään odottelemaan kyytiä: Mitä sitten odotat? Sitäkö että Jeesus tulee takaisin? Sanoin vaan että odotellaan sitä sitten. Lopulta sain kyydin toiselta arabikuskilta samalla rahalla vaikka oli sapatti. Totta on: Kaikki ihmiset riippumatta uskonnosta, ihonväristä tai rodusta tulee kohtaamaan Jeesuksen tulevan takaisin maan päälle. Silloin Hän ottaa mukaansa ne jotka sanovat, Jeesus on Vapahtajani. Hänen tähtensä minä saan paikan taivaan kodissa. Myös toinen puoli on totta, kaikki eivät sinne pääse.

 

Oli myös hienoa nähdä miten sapattia kunnioitetaan. Jokainen perjantai ilta kaikki, nuoriso mukaan lukien kokoontuu oman perheen kanssa sapattiaterialle. Sapatti auringon laskusta seuraavaan, eli lauantai iltaan saakka. Uskomatonta on myös tajuta ja ymmärtää se, että kun kävimme monissa Raamatun tapahtumapaikoilla, , että täällä Galileassa Jeesus piti vuorisaarnan tai tyynnytti myrskyn. Raamatun kertomukset ovat olleet oikeita historiallisia tapahtumia.

 

Matkalta olisi paljon kerrottavaa, voisin myös näyttää valokuvia tai videopätkiä. Mikään ei kuitenkaan korvaa sitä, että itse saa olla matkalla. Uskossa on kysymys ihan samasta asiasta. Kuka tahansa oppinut pappi tai saarnamies tai nainen voi kertoa ja kuvailla mitä usko on, mitä se voi antaa. Mutta se ei ole mitään verrattuna siihen että saa itse olla matkalla.

 

Joh 1:45-46 Filippus tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle: "Me olemme löytäneet sen, josta Mooses laissa ja profeetat ovat kirjoittaneet, Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista".  Natanael sanoi hänelle: "Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?" Filippus sanoi hänelle: "Tule ja katso".

Kuuluuko sieltä mitään?

Maanantai 3.5.2010 klo 10:17 - Nina Mikkola

Jos otat napit pois korvilta, mitä kuulet? Tuulen huminaa? Autojen ääntä, musiikkia, ihmisten puhetta? Kuulevat kuulevat monenlaisia ääniä.

On kuitenkin olemassa ääniä, joita ei kuule korvillaan vaan sydämmellään. Vaikka kaveri sanoisi jostain asiasta, että kyllä se asia sopii hänelle, eikä hän kuitenkaan näytä innostuneelta, tiedät heti että jotain on pielessä. Tai jos kaveri kulkee koko ajan hymyillen salaperäisen näköisenä, tiedät heti, että jotain erityisen kivaa on meneillään, vaikka hän ei sanoisi mitään.

Sydämmellä voi kuunnella. Ja sun sydän voi myös puhua. Jotta kuulisi sen on oltava hiljaa. Ei riitä että ottaa napit pois korvilta, vaan pitää myös avata se sydän, sillä mikä ääni nyt oven takaa kuuluisi, paitsi tosi kovat äänet?

Mitähän asiaa sillä sydämellä on? ja kuka siellä muka puhuu? ei ainakaan verisuonet (saa nauraa tässä kohden) -Siellä puhut sinä ja Jumala.

Näihin aikoihin kirkkovuodessa on sellainen aihe kuin "Sydämen puhetta Jumalan kanssa".

Oletko sinä valmis avaamaan sydämesi juttelemaan Jumalan kanssa? Haluatko kertoa hänelle asiasi? Haluatko kuulla mitä hän vastaa? Kokeile vaan: ei se ota, jos ei annakaan. (Ja aina kyllä antaa)

Jumala haluaa olla yhteydessä meidän kanssa. Hän ei koskaan laita tiedoksi, että "Jumala on poissa" tai "Jumala on varattu". Jumalalla ei ole vastaajaa, johon jättää viestejä hänen lomaillessan. Jumala kuuntelee meitä henkilökohtaisesti ja vastaa meille omalla ajallaan. Rippikoulussa on opittu, että Jumala puhuu meille esimerkiksi luonnossa, kansojen vaiheissa, Raamatussa ja omassa tunnossa. Jumala haluaa kertoa meille, että hän rakastaa meitä aina ja kaikkialla. Hän haluaa, että me uskomme Häneen ja luotamme, että Hän pitää meistä kyllä huolen.

Semmoiset asiat on ihania kuunnella. Niistä tulee hyvä mieli sydämeen. :)

 

Ps: Tsemppiä loppukevääseen. Koita jaksa koulussa vielä pieni hetki. Ihan kohta on loma.

 

 

 

 

Kotia kohti

Maanantai 26.4.2010 klo 20:38 - Johanna

Olin joskus, kauan sitten 18-vuotiaana interreilaamassa. Kiersimme kaverini kanssa Eurooppaa tappavalla tahdilla, mikä on todella typerää. Olimme aikalailla väsyneitä jo viikon jälkeen. Muistan, että yleinen tunnelma laski päivä päivältä, vaikka mitään kamalaa ei tapahtunutkaan. Olimme vain niin väsyneitä, koko ajan liikkeessä ja ainaisessa epävarmuudessa siitä mihin päänsä seuraavana yönä kallistaa. No sellaistakin täytyy olla, että osaa taas arvostaa arkea kotona. Mikään ei ollut niin mukavaa kuin palata kotiin, paikkaan jonne tietää olevansa tervetullut ja ei ole mitään pelättävää. Jopa aikaisempi kuukausi rinkka selässä muuttui jännittäväksi seikkailuksi, kun sitä muisteli mukavasti kodin sohvan nurkasta.

 

Lue lisää »

Todistaja

Tiistai 6.4.2010 klo 15:05 - Jari P

Oletko ollut joskus tilanteessa, missä sinun on pitänyt olla todistajana? Esimerkiksi jossakin onnettomuudessa tai vaikkapa rikoksen todistajana. Silloin kun kysellään, että mitä oikein tapahtui, alkaa herkästi epäillä omia muistikuviaan. Muistanko nyt varmasti mitä oikeasti tapahtui.

 

Kun Jeesus oli ristiinnaulittu ja ylösnoussut, hänen seuraajansa elivät jotenkin kaoottisen tilan vallassa. Toivo oli mennyt, eikä oikein tiennyt miten jatkaa elämään eteenpäin. Vielä silloinkin, kun Jeesuksen seuraajat näkivät tyhjän haudan tai kuulivat enkelin ilosanoman: ”Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole enää täällä.”, viesti aiheutti järkytystä, hämmennystä ja jopa pelkoa.

 

Johanneksen evankeliumissa kerrotaan, että vielä pääsiäisaamun jälkeenkin, opetuslapset olivat lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Vasta sen jälkeen, kun ylösnoussut Jeesus ilmestyi lukittujen ovien läpi opetuslasten keskelle, he alkoivat uskoa ja ymmärtää tapahtunutta. Ensimmäisellä kerralla paikalta puuttui Tuomas, joka ei suostunut uskomaan ennen kuin oli itse saanut nähdä Jeesuksen. Viikkoa myöhemmin Jeesus ilmestyi opetuslapsille uudelleen ja tällä kertaa myös Tuomas oli paikalla. Ja vasta nyt Tuomas uskoi. Jeesus antoi opetuslapsille tehtävän julistaa syntejä anteeksi, kastaa ja opettaa ihmisiä. Jeesuksen opetuslapsista tuli nyt ylösnousemuksen todistajia, joiden tehtävänä oli viedä evankeliumin ilosanomaa ympäri maailmaa.

 

Tätä samaa todistajan tehtävää me kristityt jatkamme yhä tänä päivänä. Meidän tehtävämme on kertoa siitä, että Jeesus nousi ylös haudasta ja voitti kuoleman vallan. Meidän syntimme on sovitettu ja tie taivaaseen on avoinna. Mutta kuinka me sitten vakuutumme ylösnousemuksen todellisuudesta?

 

Uskossa ei viime kädessä ole kyse tunteesta tai edes kokemuksesta. Me saamme luottaa siihen, että Jumala itse kutsuu meitä yhteyteensä. Kasteen hetkellä meidän otsaamme ja rintaamme on piirretty ristinmerkki todistukseksi siitä, että meidät on kutsuttu Kristuksen seuraajiksi. Tapahtuipa elämässä mitä tahansa Jumalan armo ei väisty meidän elämästämme.

 

Myös ehtoollisella kohtaamme ylösnousseen Kristuksen. Hän itse on salatulla tavalla läsnä leivässä ja viinissä. Tästä uskon ateriasta voimme olla osallisia joka sunnuntai jumalanpalveluksessa. Ehtoollisella Kristus itse vahvistaa meidän uskoamme.

 

Ylösnousemuksen todistajat eivät olleet mitään puhetyön ammattilaisia, vaan tavallisia työläisiä. Juuri heille uskottiin suuri tehtävä evankeliumin levittämisestä. Samoin Jumala kutsuu meitä tavallisia ihmisiä toimimaan ylösnousemuksen todistajina tässä maailmassa. Me emme olleet paikalla näkemässä sitä samaa kuin opetuslapset, mutta voimme luottaa siihen mitä Jumala sanassaan meille puhuu. Kristus nousi kuolleista ja voitti kuoleman vallan. Sitä sanomaa kelpaa kertoa kenelle tahansa.

 

 

Kristikunnan suurin juhla

Maanantai 22.3.2010 - Mirva Mäkelä

Kristikunta käy kohti suurinta juhlaansa, pääsiäistä. Tänä keväänä peräkkäisiin viikonloppuihin osuu Marianpäivä, Palmusunnuntai ja sitten paaston päättävä Pääsiäinen.

Marianpäivän osuminen näin lähellä pääsiäistä on mielestäni hienoa, tästä hetkestä on yhdeksisen kuukautta jouluun ja Jeesuksen syntymään. Kuitenkin viikko tämän päivän jälkeen alamme olla lähellä pääsiäistä ja Jeesuksen elämän kovimpia kärsimyksiä ja samalla kuitenkin menemme kohti ylösnousemuksen riemua.

Pääsiäisjuhlat liki 2000 vuotta sitten erosivat hieman muista, juhlille odotettiin saapuvaksi juutalaisten kuningasta, Jeesusta. Meille monelle on varmasti tuttu palmusunnuntain Raamatun teksti missä kerrotaan Jeesuksen ratsastamisesta Jerusalemiin. Itse sain opiskeluaikana paneutua tekstiin toisesta näkökulmasta kun pidimme alakoululaisille pääsiäishartautta. Esitin pientä poikaa jonka aasin Jeesuksen opetuslapset tulivat hakemaan Jeesukselle. Raamatun mukaan Jeesus ratsastaa nimenomaan nuorella aasilla, näin ollen olimme mekin opiskelukavereiden kesken luoneet tarinan päähenkilöksi pienen pojan jonka aasia Jeesus lainasi. Miten itse ajattelisit vastaavassa tilanteessa, olisitko valmis lainaamaan kulkupeliäsi Jeesukselle, jotta hän pääsisi pääsiäisjuhlille juhlittuna kuninkaana ennen kavallustaan.

Palmusunnuntaista alkavat pääsiäisviikon monenlaiset tapahtumat kiirastorstain ehtoollisen asettamiseen ja Jeesuksen kavaltamiseen. Pitkäperjantaina koittaa kristikunnan murheellisin päivä, Jeesus ristiinnaulitaan, kuolee ja haudataan. Onneksi Jeesus voittaa kuoleman ja pääsiäispäivänä koittaa suuri ilo: Kristus on noussut kuolleista!

Pääsiäisaamuna saamme kuulla, että hauta on tyhjä. Jeesus on totisesti Jumalan poika!

Siunattua pääsiäisen aikaa.

Elämän leipä

Maanantai 8.3.2010 - Tytti Jauhiainen

Hmm … mikä ihan tuoksu. Vesi herahtaa kielelle ja vatsassa alkaa kurnia. Kohta kuuluukin odotettu huuto syöömäään! Keittiön väki on taas kerran onnistunut tehtävässään, ruokapöytä herkkuineen odottaa syöjiä. Kun kaikki ovat paikalla yhteinen ateria voi alkaa. Hetkinen!

Yhteinen ateria alkaa tietenkin ruuan siunaamisella. Tutut ja turvalliset sanat: ”Nyt silmäin alla Jeesuksen, olemme tulleet yhtehen. Sä Herra kaikki ravitset, siis siunaa pöydän antimet. Aamen.”

Meitä ei pidetä nälässä ollessamme retkillä ja leireillä. Meistä pidetään huolta, tulemme kylläisiksi monta kertaa päivässä. Siunaamme ruuan yhdessä ja sitä riittää kaikille.

Yhdessä ruokaileminen on ihmisiä yhdistävä asia. Istuessamme yhteisessä ruokapöydässä, voimme jakaa ilojamme ja surujamme. Ympärillämme on joukko ystäviä, tiedämme kuuluvamme johonkin.

Jeesus puhuu meille myös toisenlaisesta ruuasta jota tarvitsemme. Hän tarjoaa meille elämän leipää. Sitä leipää, jonka Jeesus on valmistanut meille. Meitä kutsutaan yhteiseen ruokapöytään hänen kanssaan – ehtoolliselle. Sanotaan, että nälkä kasvaa syödessä. Itse huomaan näin käyvän silloin, kun tarjolla jotain sellaista, mikä maistuu erityisen hyvältä.

”Maistuuko sinusta hyvältä” tulla aina uudestaan ja uudestaan Jeesuksen kanssa samaan ruokapöytään. Oletko huomannut, että siitä saa voimia kaikkiin elämän kysymyksiin.

Aterian yhteydessä laulettu tai hiljaa itsekseen sanottu ruokarukous muistuttaa meitä myös elämän leivästä. Ruoka pitää meidät hengissä, mutta todellinen elämä tulee yhteydestä Jeesukseen.

On hyvä olla yhdessä seurakunnan kanssa rukoilemassa:

Anna meille meidän joka päivänen leipämme, siis anna meille kaikki se, mitä me juuri tänään tarvitsemme. Aamen.

Rukous

Maanantai 22.2.2010 - Sari Sassi

Rukous on sinun sydämesi puhetta Jumalan sydämelle. Eli tosi henkilökohtainen suhde on kyseessä.  Rukouksessa saamme jättää kaikki mahdolliset asiat Jumalan eteen ja luottaa siihen, että Hän vastaa ajallaan ja tavallaan. Monesti, kun elämäänsä katselee taaksepäin niin silloin huomaa, että Jumala on pitänyt huolta. Tässä ja nyt elämässä ainakin minulta puuttuu usein herkkyys huomata, että minulle on vastattu. 

Tämän rukouksen löysin Lähetysseuran sivulta. Se kertoo hyvin odottamisesta ja usein sen vaikeudesta.

          Jeesus, Herra,

          mä oon aika järkyttyny.
          Mun elämässä lähes mikään mun toivomani
          ja hartaasti sulta pyytämäni
          ei o toteutunu.

          Nyt yks rukous alko
          pikkasen vetää toteutumisen suuntaan,
          kun heitin täsmärukousta
          ja kirjotin ylös päivämäärää ja kaikkee.

          Voi Herra, Jeesus,

          olin ihan pihalla,
          kun näin mitä tapahtu,
          enkä tietenkään uskaltanut
          mitään uskoa.
          En edes iloita.

          Nyt vaan ootan lisää
          ja annan ajan kulua.
          Jumala, sun kanssa kulkeminen
          on jännittävä

Not to do

Maanantai 8.2.2010 - Jarno Tuokkola

Hääjuhlissa

Maanantai 25.1.2010 - Arni Hukari

Jeesuksen ensimmäinen tunnusteko on kirjoitettuna Johanneksen evankeliumin toisessa luvussa:

Lue lisää »

Pelastusohjeet

Maanantai 11.1.2010 - Erja Kinnunen

Jos Pappilassa syttyisi tulipalo, tietäisitkö miten toimia? Entä tiedätkö leireillä missä on majoitusrakennusten hätäuloskäynnit? Entä miten koulussa toimitaan jos siellä sattuu jotain?

Lue lisää »

Joulun jälkeen

Maanantai 28.12.2009 klo 9:56 - Mari Ylikangas

Joulua odotellaan kuin kuuta nousevaa. Se tuokin kivan tauon arkiseen aherrukseen. Niin lapset kuin aikuisetkin valmistelevat joulua koko adventin ajan. Joulussa on oma tunnelmansa ja se onkin monelle odotetuin juhla vuodessa. Onhan se kristikunnan suuri juhla, Kristuksen, meidän vapahtajamme syntymäjuhla. Joulusta tohistaan jo hyvissä ajoin ja sitä valmistellaan huolella.

Lue lisää »

Meille on syntynyt Poika!

Sunnuntai 13.12.2009 klo 16:16 - Nina Mikkola

Missä sinä synnyit? Mikä kellonaika silloin oli? Mikä vuodenaika? Synnyitkö sairaalassa, kotona, ambulanssissa vai jossain ihan muualla?

Lue lisää »

Yllätysten Jumala

Keskiviikko 2.12.2009 - Erika Valtonen

Ratsastaessaan Jerusalemiin Jeesus näytti aasin selässä nöyrältä, vaatimattomalta, köyhältä, ehkä rumaltakin. Jeesus ei näyttänyt kauniilta ja loisteliaalta tai voimakkaalta Kuninkaalta, joka kykenisi hallitsemaan koko maailmaa.

Lue lisää »