Kuunelemisen taidot

Torstai 2.2.2012 klo 19:38 - Jaakko

Kuuntelemisen taidot

 

” Syvyydestä minä huudan sinua Herra / kuule minun ääneni.”

 

Eilisessä ohjaajakoulutuksessa aiheena oli kuunteleminen. Koulutuksessa keskusteltiin siitä millaisia piirteitä on hyvällä/huonolla kuuntelijalla. Hyvällä kuuntelijalla on havaittavissa seuraavanlaisia ominaisuuksia: 1.) Hyvällä kuuntelijalla on aikaa kuunnella ja aikaa keskittyä. 2.) Hyvä kuuntelija osaa reagoida sopivalla tavalla kuulemiinsa asioihin. 3.) Hyvä kuuntelija ei pelkää hiljaisia hetkiä keskustelussa. 4.) Hyvä kuuntelija osoittaa sen, että on aidosti kiinnostunut henkilöstä/asiasta josta puhuu.

 

Koulutuksessa painotettiin ihmisten välistä keskustelemista. Olisi kuitenkin tärkeää huomata, että kuuntelu ei koske ainoastaan muiden ihmisten kuuntelua – milloin viimeksi olet kuunnellut itseäsi? Sitä sisäistä ääntä, joka kertoo mikä on sinulle parhaaksi?

 

Siinä missä muiden ihmisten kuunteleminen tulisi olla jokapäiväistä, tulisi meidän kuunnella myös itseämme. Miten muuten tietäisimme mitä meille kuuluu? Miten muuten ymmärtäisimme missä olemme ja mihin olemme menossa? Itsensä kuunteleminen on avain tietoisuuteen. Tietoisuus on ehto sille, että huomaamme ympäröivän syvyyden ja ymmärrämme kääntyä Herran puoleen.

Ihmisten arvioinnista

Maanantai 16.1.2012 - Iro Kautonen

Asun isossa perheessä ja usein huomaan kuinka paljon riitaa ja pahaa mieltä aiheuttaa, kun näemme toisissamme vain vikoja, itsessä niitä ei kuitenkaan huomaa. Olen miettinyt mistä tämä johtuu ja sainkin siihen vastauksen ennen joulua, kun luin pienen ajatuksen yhdestä kirjasta:

Ihmiset kulkevat maan päällä kantaen mukanaan kahta pussia. Toinen, joka riippuu rinnan päällä, on täynnä toisten ihmisten vikoja. Toinen, joka roikkuu selässä, on täynnä omia virheitä ja ppuutteita. Tästä johtuu, että ihmiset niin helposti näkevät toisten viat, mutta heidän on vaikea havaita omia puutteitaan.

Jos me yrittettäisiin siirtää tuo omia vikoja täynnä oleva pussi edes hiukan enemmän etupuolelle, niin läheisillämme ja itsellämme olisi parempi mieli ja meidän olisi helpompi elää toinen toistemme kanssa.

Siunattua päivän jatkoa kaikille.

Kasvurauhaa

Keskiviikko 4.1.2012 - Nina M.

Kun syksyllä istuttaa maahan kukkasipulin, niin keväällä sieltä maasta putkahtaa kukkanen. Koko talvena maasta ei mitään näy, ei kuulu. Ihan kuin mitään ei tapahtusi, mutta jotakin tapahtuu silti.

Jeesuksen lapsuudesta kerrotaan Raamatussa pienillä lauseilla. Selviää kuitenkin, että Jeesus on ollut pakolaisena, palannut kotiin ja on syntynyt sisaruksia. Jeesus on varmaan leikkinyt ja pelannut, kuten kuka tahansa poika. Äiti on hoitanut kotia ja isä käynyt töissä. Jeesus on saanut kokea iloa ja surua. Hän on saanut rauhassa kasvaa omaan suureen tehtävään ja julkiseen toimintaansa. Ja kaikki tämä aina Jumalan varjeluksessa.

Millaisen lapsuuden sinä olet viettänyt? Millaisilla sanoilla sinä kuvailisit arkeasi? Sinunkin elämääsi on mahtunut varmasti iloa ja surua. Olet ehkä saanut sisaruksia. Olet leikkinyt ja käynyt kouluasi. Sinullekin on annettu tehtävä: rakastaa yli kaiken Jumalaa ja lähimmäistä niin kuin itsesäsi. Eli pitää huoli itsestä, toisista ja lonnosta ja elää Jumalan yhteydessä. Ja sinuakin Jumala on varjellut koko ajan.

Saat kasvaa tehtävääsi kodissasi ja seurakunnassa. Saat oppia tarpeelliset arkiset asiat, ympäröivään kulttuuriin kuuluvat jutut ja ammatin. Saat kuulla lisää Jumalasta ja muodostaa oman suhteesi Häneen. 

Kukkasipuli tarvitsee kasvurauhaa. Jos sitä häiritsee, se ei kuki keväällä. Ihmisetkin tarvitsevat kasvurauhaa. Etsi siis rauhassa oma tyylisi, oma paikkasi, omat mielipiteesi ja omat juttusi, lue Raamattusi. Pyydä elämääsi opastusta Jeesukselta. Hän kyllä ymmärtäää, koska on itse ollut samassa tilanteessa.

Kasva rauhassa, aina Jumalan varjeluksessa, 

toivoo Nina

 

 

 

 

Lahja taivaasta

Maanantai 19.12.2011 - JariP

Jouluna on kiva saada lahjoja. Välillä lahjoihin on tyytyväinen ja välillä taas pettyy lahjoihin.  Vuosia sitten olin toivonut saavani Nintendon joululahjaksi, mutta äiti ja isä olivat sanoneet, että Nintendoa en saa. Jouluaattona, kun lahjoja jaettiin, en saanut juuri paketteja ollenkaan. Katkerana katsoin siskoni lahjapinoa joka vain kasvoi ja kasvoi. Viimeinen paketti oli osoitettu minulle, mutta mieli oli jo maassa, kun tiesin, että Nintendoa en saa. Kun sitten aloimme aukaista lahjapaketteja, voi sitä riemua kun minun paketistani paljastuikin Nintendo! Pitkään siitä riitti iloa. Tänä päivänä tuo joulu on yksi mukava muisto monien joulumuistojen joukossa.

Lahjojen antaminen ja saaminen kuuluu suurimman osan joulun viettoon. Välillä saadut lahjat tuottavat iloa pitkäänkin ja toisinaan muutaman viikon jälkeen ei muistakaan, mitä on lahjaksi saanut. Lahjojen lisäksi itse kunkin jouluun liittyy paljon tapoja ja perinteitä. Nuo perinteet ovat tärkeitä. Perinteet ja tutut joulurutiinit valmistavat meitä joulun sanoman vastaanottamiseen.

Mutta mikä on joulun suuri sanoma loppujen lopuksi on?  Tämä ei ole mikään kompakysymys. Luulen monen osaavan kyllä vastata joulun suuren sanoman olevan seimessä makaava Jeesus lapsi, mutta mitä se oikein meille merkitsee? Onko sanoma syntyvästä Vapahtajasta vain hyvä tunnelman luoja vai jotain muuta?

Israelin kansa oli satoja vuosia odottanut, että Jumala lähettäisi Pelastajan maailmaan. Jeesuksen syntymässä, elämässä ja kuolemassa tämä kaikki kävi toteen. Jeesus oli paljon enemmän kuin kukaan oli osannut odottaa. Jeesus ei ollut suuri ja mahtava sotapäällikkö, vaan kärsivä Herran palvelija.

Jeesus täytti Jumalan tahdon ja sovitti meidän syntimme, jotta meilläkin Häneen uskomalla olisi iankaikkinen elämä. Tämä on joululahjoista kaikkien suurin. Tähän lahjaan ei kenkään tarvitse pettyä. Siitä riittää iloittavaa vuoden jokaiselle päivälle.  Jumala syntyy ihmiseksi meitä jokaista varten.

Siunattua Vapahtajan syntymäjuhlaa!

Voiko rikas pelastua?

Maanantai 5.12.2011 klo 10:44 - Eetu Tuomi

”Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.”

Nuo ovat Jeesuksen kuuluisat sanat jotka hän raamatussa mainitsee. Olen itse ollut viisi kertaa isosena ja yhden kerran apuopettajana rippileirillä ja minulta on muutamaan otteeseen kysytty, juurikin tuohon raamatun kohtaan perustuen, että jos sinulla on paljon omaisuutta niin onko pelastus mahdotonta saavuttaa. Mihin katosivat uskon ja katumuksen merkitys. Onko kaikki tuo pelkkää turhaa sanahelinää?

Vastaus kuuluu: ehdottomasti ei! Kuten tiedetään, niin Jeesushan opetti paljon vertauksia hyväksi käyttäen ja tämä menee tuon kategorian joukkoon. Mitä Jeesus tuolla sitten tarkoitti? Loppujen lopuksi omaisuus itsessään ei ole este taivaaseen pääsyn suhteen. Jeesus opetti monien muiden asioiden lisäksi että mikään ei saisi tulla ihmisen ja Jumalan väliin, mikään ei saisi tulla tärkeämmäksi kuin Jumala. Monestihan saattaa käydä niin että kun elämä tuntuu rullaavan mallikkaasti eteenpäin, niin vähät välitetään muista asioista. Vähät välitetään Jumalasta. Tuo oli ainakin Jeesuksen aikaan yleinen ongelma. Ihmiset joilla oli paljon omaisuutta, saattoivat pitää omaisuuttaan vähän turhankin paljon arvossa ja näin Jumala sitten jäikin helposti tämän omaisuuden varjoon.

Mutta tietenkään köyhänä oleminenkaan ei automaattisesti tarkoita sitä että pelastus olisi varmistettu. Pelastuksen suhteen sillä ei ole mitään merkitystä että oletko rikas vai köyhä, ainoa millä pitäisi olla ja on merkitystä on se että myös Jeesus, Jumala ja usko löytyisi tavalla tai toisella ihmisten jokapäiväisestä elämästä.

Niin oli ennen, niin on nyt ja niin tulee aina olemaan.

Hyvää Uutta Vuotta!

Maanantai 21.11.2011 klo 9:43 - MirvaM.

Vihdoin se on täällä uusi kirkkovuosi. Uuden kirkkovuoden myötä aloitamme joulun odotuksen. Neljä sunnuntaita ennen joulua muodostaa adventinajan, jonka aikana ehdimme valmistua Jeesuksen syntymään.

Moni odottaa joulua myös adventti-/joulukalenterin luukkuja avatessa. Tänä vuonna noiden kahden kalenterin ero on huomattavissa erinomaisesti. Adventtikalenteri alkaa ensimmäisestä adventista, joulukalenteri taas joulukuun alusta. Perinteisen partiolaisten adventtikalenterin omaavat saavat avata ensimmäisen luukkunsa jo reilusti marraskuun puolella.

Itsellä tuo partiolaisten adventtikalenteri on ehdoton jouluun valmistautumiseen liittyvä juttu. Joka vuosi ”jännitän” saanko sen veljeni perheeltä syntymäpäivälahjaksi, samoin tänä vuonna. Tuo adventtikalenterihan ei tiettyjen luukkujen kohdalla yllätyksiä tarjoile, mutta pidän sitä silti erinomaisena tapana valmistua jouluun, eikä kalenterin erinomaista kuvitusta voi missään määrin väheksyä.

Neljän adventtisunnuntain jälkeen koittaa joulu. Kristillisessä perinteessä joulua vietetään Jeesuksen syntymäpäivänä. Joulu jatkuu aina loppiaiseen asti, jolloin muistamme itämaan tietäjiä, jotka toivat lahjoja Jeesus-lapselle.

Siunattua adventinaikaa jokaisella. 

Valvokaamme!

Maanantai 7.11.2011 klo 9:45 - Mari Ylikangas

Nyt eletään kirkkovuodessa jo melkein lopussa. Ennen kuin kirkkovuosi saadaan päätökseen tuomiosunnuntaina, vietetään ensin valvomisen sunnuntaita. Näin entiselle kotiäidille, nykyiselle pienen lapsen vanhemmalle valvomisesta tulee mieleen lähinnä epätoivoa, kun ei saa levätä. Toisaltaan yön hiljaisina tunteina valvoessa on aikaa ajatella.  Sinulle valvominen voi tarkoittaa jotain muuta, ehkä mukavaa tekemistä hyvässä seurassa. Onpahan fyysisen valvomisen ennätyksiäkin yritetty.

Valvomisen sunnuntaina valvomisella ei kuitenkaan tarkoiteta pelkkää fyysistä hereillä oloa vaan sitä, että olemme hengellisesti hereillä.  Kristus tulee takaisin ja kun se hetki koittaa, meidän tulee olla valmiina. Emme kuitenkaan tiedä koska se hetki on, joten on syytä olla valppaana ja valvoa.

Kristuksen takaisin tulemiseen voi mennä aikaa ja valppaus voi herpaantua, mutta voimme silti yrittää parhaamme olla valmiina. Ensisijaisesti omat asiat pitäisi olla kunnossa yläkertaan. Toinen toistamme tukien ja rukoillen selviämme jo pitkälle. Jumala on luvannut huolehtia meistä niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Siihen luottaen voimme elää tätäkin marraskuista päivää.

 

-- Pitäkää varanne, olkaa valveilla, sillä te ette tiedä milloin se aika tulee. Kun mies matkustaa vieraille maille ja talosta lähtiessään antaa kullekin palvelijalle oman tehtävän ja vastuun, niin ovenvartijan hän käskee valvoa. Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, koska talon herra tulee: illalla vai keskiyöllä, kukonlaulun aikaan vai aamun jo valjetessa. Hän tulee äkkiarvaamatta - varokaa siis, ettei hän tapaa teitä nukkumasta. Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa! -- Mark. 13: 33-37

Lähimmäinen

Maanantai 24.10.2011 - Iro Kautonen

Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi. Tätä viimeistä osaa rakkauden kaksoiskäskyssä on usein kuitenkin hyvin vaikea toteuttaa. Kuinka voit todella sydämestäsi, rehellisesti, rakastaa jotakin aivan mahdotonta ihmistä. Jotakin sellaista, joka on tehnyt paljon vääryyttä ja pahaa sinulle ja läheisillesi. Kuinka voisit rakastaa tuollaista ihmistä - ihan sydämestä asti?

Rakkaus alkaa peilin edestä. Ensin sinun on opittava rakastamaan itseäsi, hyväksymään itsesi, näkemään itsesi Jumalan silmin.Sinua Jumala rakastaa niin paljon että antoi henkensä, että sinä eläisit ikuisesti Jumalan lapsena. Kun tämä totuus kasvaa sinussa, kun alat uskoa ja luottaa tuohon ihmeelliseen hyvään uutiseen. Siihen että synneistäsi, heikkouksistasi, pahuudestasi huolimatta Jeesus rakastaa sinua ehdoitta. Kun tuo Jumalan antama usko kasvaa ja vahvistuu opit myös rakastamaan muitakin - Jumalan avulla.

Näet ja ymmärrät, että toiset ihmiset eivät ole taakkoja tai ristejä tielläsi. He ovat veljiäsi ja sisariasi aivan jokainen. Niin kristitty kuin pakanakin. He ovat ihmisiä, joiden lähellä haluat elää ja joille haluat jakaa omasta rakkaudestasi.

Jos joku ihminen tuntuu aivan masentavalta ja vaikealta, niin ota hänet iltarukouslistasi ensimmäiseksi nimeksi. Älä pyydä että Jumala muuttaa häntä fiksummaksi, vaan pyydä että Jumala siunaa tätä ihmistä ja pitää hänestä huolta. Jätä hänet Herran haltuun ja huomaat: Rukous tekee työtä sinussa. Jumala muuttaa sinua. Ja Jumalan avulla sinä opit rakastamaan! Kysymys ei ole sinun voimistasi tai taidoistasi, vaan Jumalasta, joka tekee edelleen ihmeitä.

Jumalan siunausta tähän ja tuleviin päiviin.

Pyhitä lepopäivä

Maanantai 10.10.2011 - kimmo

Pyhitä lepopäivä!
 
Vastahan äsken olimme kesälomalla. Vähän aikaa sitten Pappilassa vielä paistettiin torstaisin makkaraa kuistilla. Ihan äskettäin kokoonnuimme Jatkikselle ja ihan juuri aloitimme ohjaajakoulutuksen. Niin ainakin minusta tuntuu. Voi olla, että minun tapauksessani tunteeseen vaikuttaa syyskuun lopussa pidetty kahden viikon loma. Joka tapauksessa koulujen alusta on kaksi kuukautta syyslomaan ja syysloman päättymisestä vain kahden kuukauden päästä on jo joululoma ja sen päättymisestä alle kahden kuukauden päästä hiihtoloma ja siitä kuukauden päästä jo pääsiäisloma. Pääsiäisestä kahden kuukauden päästä ollaan taas kesälomalla. Milloinkohan sitä ehtisi oikein kunnolla keskittyä työn tai kouluhommien hoitoon kun aina on vaan joku loma juuri alkamassa tai päättymässä.

 

Lomia on meillä aika paljon ja siksi olisi hyvä osata ottaa niistä kaikki hyöty irti? Mitähän kaikkea oikeasti tarvitsemme "latautuaksemme" lomalla? Ainakin meidän tulisi osata pysähtyä hetkeksi ja kuunnella itseämme. Itseämme kuuntelemalla meille voisi selvitä ainakin fyysinen ja psyykkinen väsymys. Minulla se tapahtuu joka lomalla niin, että sairastun kun loma alkaa. Silloinpa ei ainakaan tarvitse tehdä mitään.

 

Loma ei ole ihmisen itsensä keksintö vaan esimerkin lomailuun on antanut Jumala, joka Raamatun luomiskertomuksen mukaan maailmaa luodessaan puski hommia hiki hatussa kuusi päivää ja lepäili sitten seitsemännen. Nyt Jumala suorastaan käskee meitä lepäämään päivän viikossa. Sen Hän kutsuu tekemään itsensä seurassa.

 

Pelkästään työstä pidättäytyminen lepopäivänä on jo aika hyvä asia. Jumala kuitenkin toivoo saada keskustella meidän kanssamme. Parhaiten tämä keskustelu toteutuu silloin kun ei ole liikaa muita asioita ympärillä. Jumala kyllä pystyy puhumaan meille hälynkin läpi, mutta ihmisen kyky ottaa viestejä vastaan ja tallentaa ne oikeanlaisina on rajallisempi kuin Nokian puhelimen ja siksi Jumalan kanssa keskusteluun kannattaa välillä oikein keskittyä.

 

Joskus voi silti Jumalan kanssa keskustelu tuntuu kovin vaikealta ja silloin kannattaa vain pyytää "Jumala ole minun kanssani" ja Hän varmasti on.

 

Kiusaako Jeesus ihmisiä?

Maanantai 26.9.2011 - Tuomo T.

Vuorisaarna on maailman kuuluisin saarna. Se löytyy heti Uuden Testamentin alusta, Matt. 5-7. Suosittelen lukemaan sen kokonaan.  Lyhyt kuvaus tähän alkuun autuas- sanasta joka toistuu moneen kertaan: ”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.” Autuas kuvaa hyväksyttyä, sekä myös täydellistä onnellisuutta, joka toteutuu Jumalan yhteydessä.

"Teille on opetettu tämä käsky: 'Älä tee aviorikosta.'  Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan. Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin.”

Jeesuksen sanat koskien kuudetta käskyä tuntuvat kovilta. Yrittääkö Jeesus kiusata ihmisiä? Eihän tuohon kukaan pysty! Niin, jokaisen käskyn kohdalla vuorisaarnassa Jeesus laittaa riman korkealle. Jokainen meistä on rikkonut Jeesuksen käskyjä vastaan. Se synti on meissä syvällä. Voimme saada väärät teot, sanat ja ajatukset anteeksi armosta. Kuten Joh 8 alussa Jeesus antoi anteeksi avionrikkoja-naiselle. Tähän armoon mekin voimme turvautua. Mutta Jeesus ei sano asioita turhaan. Jeesus ei ole meitä vastaan, eikä tahdo kiusata meitä. Päinvastoin hän on meidän puolellamme, ja yrittää suojella meitä. Jeesus rakastaa sinuakin.

”Ihmiset kokevat kuudennen käskyn elämää rajoittavana. Seksuaalisuuden vapaata toteuttamista pidetään jokaisen henkilökohtaisena oikeutena. Siitä on tullut ihmisten mielessä avain onneen. Kaikenlaiseen holhoamiseen suhtaudutaan kielteisesti ja seksuaalisen pidättyvyyteen pilkallisen huvittuneesti. Entä jos odotetun onnen sijaan sieluun jääkin syviä haavoja, kaivatun rakkauden sijaan epäluottamus ihmisiä kohtaan, suurten toiveiden sijaan pettymys ja autio yksinäisyys? Entä jos sisimpään jää tuska, pelko, viha ja arvottomuuden tunne= Kaikki eivät kestä hylkäämisen kokemuksia. On vaikea kokea tulleensa hyväksikäytetyksi. Se, minkä Jumala on luonut elämän voimaksi, rikkaudeksi ja siunaukseksi, on ihmisen synnin tähden synnyttänyt ennennäkemättömiä taakkoja.”  – L .Jokiranta, maailman kuuluisin saarna.

Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu

Tiistai 13.9.2011 klo 15:05 - Tytti

 

Olisipa suutani sulkemassa vetoketju. Jos joutuisin joka kerran ensin avaamaan vetoketjun ja sitten vasta sanoja alkaisi tulla suustani, harkitsisin ehkä paremmin mitä tulee sanottua.

Kielestä on sanottu, että se on terävä kuin miekka tai se sivaltaa kuin ruoska. Sanoilla tulee satutettua toista ihmistä tahtomattaan ja tahallisesti.

Pahan puhumista toisesta on helppo käyttää oman etunsa ajamiseen. Toisen ihmisen moittiminen ja toisesta juoruaminen korostavat omaa erinomaisuutta ja virheettömyyttä.

Erityisen vahingollisia ovat juorut, jotka eivät usein perustu todellisuuteen. Jostain syystä kuuntelemme mielellämme juoruja ja huhupuheita toisten ihmisten elämästä.

  A-M Kaskisen sanoin:

 Pahaa älä puhu.

Muuten syntyy huhu,

juoru kasvaa tulen lailla,

paisuu pian mieltä vailla.

Tiedä, älä luule.

Ota selvää, kuule

mikä totta on ja varmaa,

eikä aavistus vain harmaa.

 

Lähdetkö kanssani kielikouluun, kouluttamaan kieltäsi?

 

 

 

Minä tahdon, sinä tahdot, Hän tahtoo...

Tiistai 30.8.2011 klo 12:34 - Nina M.

 

...Tulkoon Sinun valtakuntasi. Tapahtukoon Sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa...

Isä Meidän -rukouksessa rukoillaan, että Jumalan tahto tapahtuisi elämässämme.

Meille ihmisille on annattu järki, jolla ajatella mikä olisi hyväksi, ja mikä ei. Meille on annettu myös elämän ohjeet eli 10 käskyä. Ja muistamme toki sen suurimman käskyni rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä.

Ei se kuitenkaan niin helppoa aina ole. Välillä elämä kulkee ihan hyvin ihan ok suuntaan. Mutta ei aina:  pitäisi löytää väylä, jolla kulkea, oma suunta ja tarkoitus elämässä. Ja risteyksiä on niin monta mistä valita. Ja välillä elämä tuntuu niin mutkikkaalta. Joskus taas tietäisi tarkasti mitä haluaisi, mutta tiet ja ovet tuntuu sinne suuntaan olevan tukossa ja lukossa.   

Onneksi meillä on kuitenkin tuo Isä Meidän -rukouksen pätkä. Onneksi saamme apua kulkemiseen Jumalalta. Onneksi voi luottaa siihen että joku osaa  johtaa meitä oikeaan suuntaan. 

Meidän ei tarvitse heittää järkeämme syrjään eikä jäädä vaan makamaan paikoillemme odottamaan ihmettä. Kun kuljemme rukoillen, Raamattua lukien ja saamiemme ohjeiden mukaan toimien, löytyy se oikea suunta ja tarkoitus elämälle.

Ja koska meillä on se järki, niin käytäthän sitä nyt ja suojaat itsesi heijastimella näin pimeään aikaan:)  

Näkymisiin!

 

Kuuntele sydäntäsi

Maanantai 15.8.2011 - MirvaM.

Kesä alkaa hiljalleen jäädä taakse ja syksy pyrkii väkisinkin tulemaan. Säätiloissa kesä ja syksy käyvät tällä hetkellä omaa taistoaan. Kesän jälkeen käyt varmaan itsekin jonkinlaista taistoa. Toisaalta Jumala kutsuu sinua luoksesi riparin, isostelun tai apuopeilun jälkeen, toisaalta tuntuu "tyhmältä" mennä seurakuntaan mukaan, voiko sitä edes kertoa kavereille.

Kuitenkin olet nyt kutsuttu mukaan toimintaan, seurakunnassa ovet ovat sinulle auki ja olet tervetullut ihmettelemään Jumalan ihmeitä. Ole ratkaisuissasi rohkea, rukoile  ja kuuntele sydäntäsi. 

Raamatussa Miikan kirjan 5. luvussa kirjoitetaan näin: "Sinulle ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen."

 Tuohon vaellukseen sinä saat tukea ja eväitä seurakunnasta, tule rohkeasti mukaan!

Rakkauden laki

Keskiviikko 3.8.2011 klo 8:54 - Tii Syrjänen

RAKKAUDEN LAKI

Sanotaan, että rakkaudessa on kaikki sallittua. Onko näin? Nykymaailmassa tätä ohjetta näytetään toteuttavan hyvinkin kirjaimellisesti. Olemme nimittäin usein hyvinkin itsekeskeisiä, ja omaa pahaa mieltä on helppoa purkaa läheisiin ihmisiin- ja vielä helpompaa niihin, joita ei tunne lainkaan. Se ei kuitenkaan saa aikaan kuin enemmän pahaa mieltä useammalle, vai mitä?

Olisi siis ehkä hyvä, jos rakkaudessa ja ystävyydessäkin olisi jotain sellaisia sääntöjä, jotka olisivat selviä kaikille osapuolille. Sellaisista säännöistä kuin ”ei riidellä ikinä” tai ”lupaan etten koskaan suutu sulle” on mahdotonta pitää kiinni pitkääkään aikaa. Mistä sitten saataisiin käyttökelpoisempia sääntöjä?

No Raamatussa on paljonkin käyttökelpoista materiaalia. Jeesus esimerkiksi sanoi, että lähimmäisiä tulisi rakastaa kuin itseään. Joo o, ihan järkevää. Jos kaikki toimisivat näin, maailma olisi taas vähän kivempi paikka. Lisäksi Jeesus sanoi, että kristittyjen rakkaus ei rajoitu lähimmäisiin, vaan heidän tulisi rakastaa myös vihamiehiään. Tämä onkin vähän kinkkisempi juttu. Ajatellaan nyt vaikka Norjan viime aikojen tapahtumia. Kuinka moni kristitty on netin keskustelupalstoilla tai muuten vaatinut iskun tekijälle rangaistukseksi Hammurabin lakia, eli ”silmä silmästä, hammas hampaasta”? Moni. Kuitenkin Norjassa, kuten meillä on oikeuslaitos ja järjestelmä, jonka mukaan rikolliset saavat rangaistuksen. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, ja rikkomuksista täytyy seurata rangaistus, muutenhan yhteiskunta ei toimisi. Jos Jeesuksen ohje toteutuisi, kuluttaisivat nämäkin nettikirjoittelijat ja muut sellaiset aikansa yrittämällä kaikin tavoin auttaa niitä, jotka surevat omaisiaan tai joita iskut ovat muuten koskettaneet. Tämä ei ole mikään helppo nakki, ja epäonnistua voi, vaikka yrittäisikin toimia oikein. Onneksi Jeesus on myös sanonut, että jos jokin yritys epäonnistuu, ja tätä epäonnistumista pyytää Jumalalta anteeksi, saa uuden yrityksen.

Jeesuksen ohjetta rakkauteen voi noudattaa myös hieman pienemmässä mittakaavassa vaikka täällä Tampereella. Ensin voi yrittää laajentaa ystävällisyyttään hieman mukavuusalueen ulkopuolelle. Tuntemattomille ihmisille ystävällisyyden osoittaminen tuntuu meille suomalaisille useimmiten aivan ylitsepääsemättömän vaikealta. Kokeile vaikka joskus aamukoomassa hymyillä bussikuskille ja kiittää turvallisesta matkasta kun jäät pois. Kyllä siinä muita matkustajia ihmetyttää, saati sitten bussikuskia itseään! Koulussakin voi toteuttaa Jeesuksen rakkauden lakia esimerkiksi opettajia kohtaan. Miettiä, miltä tuntuisi, jos itseäsi kohdeltaisiin kuten useimpia heistä, ja sitten yrittää olla ystävällisempi heitä kohtaan.

Voin kuvitella sekä bussikuskin, että opettajien muistavan ”rakkaudenosoitukset” pitkään. Me kristityt olemme täällä kulkemassa Jeesuksen jalanjäljissä, ja Hän itse on sanonut kaikkein tärkeimmäksi laiksi rakkauden kaksoiskäskyn; ”Rakasta herraa Jumalaasi koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Matt.22:37-39) Jos haluamme seurata Jeesusta ja toteuttaa Hänen tahtoaan, miksi emme toimisi niin ystävyys-, rakkaus- kuin kaikissa muissakin ihmissuhteissa sen lain mukaan, jonka Hän itse on määritellyt laeista tärkeimmäksi?

Elämää kristittynä

Maanantai 4.7.2011 klo 12:11 - Jenni Repo

 

Jokaisella meillä on oma elämämme; oma arkemme ja omat rutiinimme. Elämämme täyttävät koulunkäynti, opiskelu, työt, harrastukset ja kaverit. Tämä on sinänsä hienoa ja kyseiset asiat elämässä tärkeitä ja tavoittelemisen arvoisia. Kuitenkaan tällä kaikella ei ole mitään merkitystä, mikäli meiltä puuttuu se tärkein. Ilman sitä, meillä ei ole mitään.

 

Se tärkein, on elämämme ja koko olemassaolomme perusta: puolestamme ristillä kuollut ja ylösnoussut Kristus.

 

Miten Kristus näkyy omassa elämässämme ja omassa arjessamme? Annammeko Hänelle aikaamme? Hänet kun on pelottavan helppoa unohtaa. Arjen huolet, ahdistukset, aikataulut, kiireet, kivat harrastukset,  menemiset ja tulemiset vievät helposti kaiken aikamme ja kaikki ajatuksemme. Täytämme usein hiljaisetkin hetket jollakin tavalla; TV tai tietokone on auki tai musiikki soi. Emme uskalla olla hiljaa, sillä hiljaisuudessa voisimme kuulla jotain, mitä emme välttämättä haluaisi kuulla. Joudumme kohtaamaan oman syntisyytemme ja pienuutemme suhteessa Kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Se ei aina tunnu mukavalta. Mutta se on sitäkin tärkeämpää.

 

Hiljentyminen rukoukseen tai hartauteen on hyvä tapa kuunnella, mitä Jumalalla on meille sanottavana. Messuun osallistuminen vahvistaa suhdettamme Kolmiyhteiseen Jumalaan, ja johdattaa meitä elämään Hänen tahtonsa mukaan. Ehtoollinen tekee erityisellä tavalla todeksi Kristuksen sovitustyön ja Jumalan armahtavaisuuden meitä kohtaan. Me saamme ilolla ottaa vastaan Jumalan armon ja siitä kiitollisina antaa omaa aikaamme sille tärkeimmälle; Kristukselle.

 

 

 

 

 

Salaisuus, joka pistää miettimään

Torstai 23.6.2011 klo 11:49 - Aleksi Majuri

Salaisuus, joka pistää miettimään

 

Kirkkoisä Augustinus kulki ajatuksiinsa vaipuneena meren rannalla, pohdiskellen kolmiyhteisen Jumalan salaisuutta. Hän näki pienen pojan leikkivän rannalla. Poika oli kaivanut hiekkaan kuopan, johon hän kantoi ahkerasti vettä merestä simpukankuorella. Augustinus katseli pojan touhuja hetkisen ja ihmetteli tämän päättäväisyyttä ja väsymättömyyttä. Aikansa katseltuaan hän kysyi pojalta: ”Mitä oikein puuhaat?”

”Minä tyhjennän meren tähän kuoppaan,” poika vastasi aherrustaan jatkaen. Oppinut ja kuuluisa piispa purskahti nauruun.

”Sehän on aivan mahdotonta!” hän sanoi. ”Sinun kuoppasi on kovin pieni ja meri taas on äärettömän suuri!”

Silloin poika pysähtyi, katsoi Augustinusta ja sanoi:

”Ennemmin minä onnistun tyhjentämään meren tähän kuoppaan, kuin sinä onnistut käsittämään kolmiyhteisen Jumalan salaisuuden.”

 

Viime pyhän aiheena oli, ei enempää eikä vähempää, kuin Pyhä Kolminaisuus. Tästä alkaa kirkkovuoden kierrossa pitkä helluntain jälkeinen vihreä ajanjakso, ns. harmaa arki, joka loppuu vasta tuomiosunnuntaina kirkkovuoden päättyessä. Vihreän liturgisen värinsä mukaan tämän jakson pyhät kertovat kristittynä elämisestä, kasvamisesta ja Jumalan tuntemisesta.

 

Kieltämättä kiva tapa aloittaa arki. Heti eteen heitetään koko kolmiyhteisen Jumalan salaisuus, jonka edessä kovempikin teologi joutuu hiljentymään tai nyrjäyttämään aivonsa, kuten kirkkoisätkin aikoinaan. Meitä ihmisiä riivaa omituinen tarve aina määritellä ja ymmärtää kaikki kaikesta. Pitää ottaa selvää miten tämä maailmankaikkeus toimii, keksiä selitys joka luonnonilmiölle ja kaava jokaiselle asialle, jotta niitä voisi ymmärtää ja hallita. Kukaan ei pidä kaikkitietävistä, mutta jokainen haluaa olla sellainen. Sitten eteen tuleekin Jumala, suuri käsitteellistäjän ilonpilaaja, joka tuhansien vuosien teologiasta ja ihmisten päät puhki pähkäilystä huolimatta ei yksinkertaisesti suostu alistumaan yhteenkään kaavaan tai kunnolla edes käsitettäväksi. Hänen salaisuutensa pistää hiljaiseksi niin kirkkoisän kuin maallikonkin. Epistä.

 

Ei sillä, etteikö Jumala haluaisi, että me oppisimme tuntemaan Hänet. Päinvastoin! Hän lähestyy meitä kolmellakin tapaa: Isänä, maan ja taivaan Luojana, Poikana, Lunastajana ja Pyhänä Henkenä, Pyhittäjänä. Kolmen äänen kautta yksi Jumala opettaa meidät tuntemaan itsensä, kertoo meille itsestään ja lähestyy meitä, mutta vain sen verran kuin meidän rahkeemme riittää Hänen läheisyyttään kestämään. Koko totuus on nimittäin aivan liikaa meille.

 

Jo Vanhan testamentin sivuilla tiedetään, kuinka Jumalan koko kunnian ja kirkkauden näkeminen on kuolemaksi, niin paljon ihmiselle, ettei hän selviä kohtaamisesta hengissä (ja silti kaikkein ihanin asia ja Herran siunauksessakin toivottu oli Jumalan näkeminen kasvokkain). Mooses saa katsella Jumalaa vain takaapäin, ei kasvoista kasvoihin, Elia verhoaa kasvonsa viitallaan Jumalan kohdatessaan ja jopa serafit, enkeleistä korkeimmat pitävät kahta kuudesta siivestään kasvojensa edessä, jotteivät näkisi Jumalan koko kirkkautta, jonka näkemistä he eivät kestäisi. Totuus Jumalasta jää salaisuudeksi, jonka selvittämiseen voisimme käyttää koko elämämme jokaisen tunnin ja silti joutuisimme nöyrtymään ja toteamaan ”Ei mee jakeluun! En mä vaan tajuu!”.

 

Jumala on salaisuus, mutta Hänen lapsinaan me tulemme vielä kerran kohtaamaan Hänet kaikessa kirkkaudessaan, eikä Hänen tuntemisensa ole silloin meille liikaa. Silloin näemme kasvoista kasvoihin ja voimme vapaasti juosta Taivaallisen Isämme syliin. Sitä ennen meidän on tyydyttävä tuntemaan Jumalasta se, mitä Hän haluaa itsestään ilmoittaa Pojassaan Jeesuksessa ja puhua meille Pyhässä Hengessään. Ja ikuisen optimistin on pakko lisätä, että tässähän on hyväkin puoli: me emme koskaan voi saavuttaa koko totuutta Jumalasta tässä elämässä, mutta aina voimme oppia jotain uutta Hänestä.

 

Jumala on salaisuus. Siksi jo varhaisen kirkon teologit ymmärsivät, että Jumalasta ei oikeastaan voi puhua. Salaisuus oli ja on niin musertavan suuri, hämmentävä, etteivät sanat oikein riitäkään. Mutta hiljaisuuden jälkeen Augustinuskin totesi meidän kristittyjen tuskan, vaikean tehtävän:

 

”Jumalasta ei voi puhua, mutta meidän on puhuttava hänestä, koska emme voi vaieta.”

Pyhää Henkeä saa hypettää

Tiistai 7.6.2011 klo 8:14 - Tii Syrjänen

Pyhää Henkeä saa hypettää

Viime pyhän aiheena oli Pyhän Hengen odottaminen. Pyhä Henki on annettu kristityille sytyttämään ja lujittamaan uskoa, poistamaan pelot ja vakuuttamaan meitä siitä, että meillä on oikeus kutsua Jumalaa nimellä Isä. Pyhä Henki saattaa tuntua vähän hankalalta jutulta. Sitä ei voi esimerkiksi kuvata samalla tavoin Taivaan Iskänä kuin Jumalaa tai parrakkaana ukkona kuin Jeesusta. Pyhä Henki on vähän kuin ilma, jota hengitetään. Se on näkymätön, mutta ilman sitä ei pärjää. Kun Jeesus otettiin taivaaseen, lähetti Jumala Pyhän Hengen kirkolleen, ja Pyhää Henkeä sanotaankin myös Jumalan läsnäoloksi maailmassa. Joskus Pyhä Henki liitetään karismaattisten suuntien hurmoksellisuuteen, mutta Pyhä Henki voi toimia ja toimiikin kristittyjen keskuudessa äärettömän monin tavoin. 

Joskus me ihmiset ollaan väsyneitä ja uupuneita. Silloin meillä saattaa olla samalla tavalla janoinen ja nuukahtanut olo kuin mun muutamalla ruukkukasvilla joita en muista koskaan kastella. Kasvit pystyy pelastamaan nuukahtamiselta ja janoon kuolemiselta aika helposti; paljon vettä ja ravinnepuikko riittää. (Ainakin useimmiten.) Jos ihminen on samassa tilanteessa kuin nuukahtanut kasvi, ei ulkonaiset toimenpiteet riitä. Ihmisen hengellisen janon sammuttaa Jumala Pyhän Henkensä kautta ja Pyhä Henki on todella parempi janonsammuttaja kuin mikään Biolan tai muukaan, mitä kasveja varten on keksitty.

Pyhällä Hengellä on siis monia tosi tärkeitä tehtäviä, ja ilman sitä me ihmiset emme selviäisi. Vaikka Pyhä Henki saattaa olla vaikean tuntuinen tai vähän oudoltakin kuulostava juttu, on se todella kaiken hypettämisen arvoinen. Seuraavan kerran kun juttelet Taivaan Iskän kanssa, voitkin hypettää Pyhää Henkeä pyytämällä, että Taivaan Iskä antais Pyhän Hengen toimia sun elämässä ja vahvisttaa ja lujittaa sun uskoa. Se on paras tapa, jolla voit hypettää!

Tie, totuus ja elämä.

Perjantai 27.5.2011 - Jarno Tuokkola

Kesän kynnyksellä on yleensä järjestetty Messukylän seurakunnan alueen kouluille kirkkoseikkailu. Näin on tänäkin vuonna. 2-luokkalaiset pääsivät tutustumaan seurakuntamme molempiin kirkkoihin. Muun muassa Tampereen vanhin rakennus tuli iloisille vipeltäjille tutuksi, uruilla soi jäätelöautofuuga ja selville kävi myös, miksi kirkon seinässä on luodinreikiä.

Lue lisää »

Kaksi perhettä

Torstai 12.5.2011 - Anniina Korpela

Jeesuksen vielä puhuessa väkijoukolle hänen äitinsä ja veljensä olivat tulleet paikalle. He seisoivat ulkona ja tahtoivat puhua hänen kanssaan. Joku tuli sanomaan Jeesukselle: "Äitisi ja veljesi ovat tuolla ulkona ja haluavat puhua kanssasi." Mutta Jeesus vastasi sanantuojalle: "Kuka on äitini? Ketkä ovat veljiäni?" Hän osoitti kädellään opetuslapsiaan ja sanoi: "Katso, tässä ovat minun äitini ja veljeni. Jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini."

Matt. 12: 46-50

Lue lisää »

Satu kuninkaasta ja kukkatytöstä

Perjantai 15.4.2011

Olipa kerran nuori kuningas, joka hallitsi maata. Hän asui linnassa palvelijoidensa kanssa, mutta hänellä ei ollut vaimoa. Joka viikko kuningas ajoi vaunuissa ulos linnastaan tarkastaakseen, miten hänen maansa menestyi.

Lue lisää »