Elämän leipä

Maanantai 8.3.2010 - Tytti Jauhiainen

Hmm … mikä ihan tuoksu. Vesi herahtaa kielelle ja vatsassa alkaa kurnia. Kohta kuuluukin odotettu huuto syöömäään! Keittiön väki on taas kerran onnistunut tehtävässään, ruokapöytä herkkuineen odottaa syöjiä. Kun kaikki ovat paikalla yhteinen ateria voi alkaa. Hetkinen!

Yhteinen ateria alkaa tietenkin ruuan siunaamisella. Tutut ja turvalliset sanat: ”Nyt silmäin alla Jeesuksen, olemme tulleet yhtehen. Sä Herra kaikki ravitset, siis siunaa pöydän antimet. Aamen.”

Meitä ei pidetä nälässä ollessamme retkillä ja leireillä. Meistä pidetään huolta, tulemme kylläisiksi monta kertaa päivässä. Siunaamme ruuan yhdessä ja sitä riittää kaikille.

Yhdessä ruokaileminen on ihmisiä yhdistävä asia. Istuessamme yhteisessä ruokapöydässä, voimme jakaa ilojamme ja surujamme. Ympärillämme on joukko ystäviä, tiedämme kuuluvamme johonkin.

Jeesus puhuu meille myös toisenlaisesta ruuasta jota tarvitsemme. Hän tarjoaa meille elämän leipää. Sitä leipää, jonka Jeesus on valmistanut meille. Meitä kutsutaan yhteiseen ruokapöytään hänen kanssaan – ehtoolliselle. Sanotaan, että nälkä kasvaa syödessä. Itse huomaan näin käyvän silloin, kun tarjolla jotain sellaista, mikä maistuu erityisen hyvältä.

”Maistuuko sinusta hyvältä” tulla aina uudestaan ja uudestaan Jeesuksen kanssa samaan ruokapöytään. Oletko huomannut, että siitä saa voimia kaikkiin elämän kysymyksiin.

Aterian yhteydessä laulettu tai hiljaa itsekseen sanottu ruokarukous muistuttaa meitä myös elämän leivästä. Ruoka pitää meidät hengissä, mutta todellinen elämä tulee yhteydestä Jeesukseen.

On hyvä olla yhdessä seurakunnan kanssa rukoilemassa:

Anna meille meidän joka päivänen leipämme, siis anna meille kaikki se, mitä me juuri tänään tarvitsemme. Aamen.

Rukous

Maanantai 22.2.2010 - Sari Sassi

Rukous on sinun sydämesi puhetta Jumalan sydämelle. Eli tosi henkilökohtainen suhde on kyseessä. Rukouksessa saamme jättää kaikki mahdolliset asiat Jumalan eteen ja luottaa siihen, että Hän vastaa ajallaan ja tavallaan. Monesti, kun elämäänsä katselee taaksepäin niin silloin huomaa, että Jumala on pitänyt huolta. Tässä ja nyt elämässä ainakin minulta puuttuu usein herkkyys huomata, että minulle on vastattu.

Tämän rukouksen löysin Lähetysseuran sivulta. Se kertoo hyvin odottamisesta ja usein sen vaikeudesta.

Jeesus, Herra,

          mä oon aika järkyttyny.
          Mun elämässä lähes mikään mun toivomani
          ja hartaasti sulta pyytämäni
          ei o toteutunu.

          Nyt yks rukous alko
          pikkasen vetää toteutumisen suuntaan,
          kun heitin täsmärukousta
          ja kirjotin ylös päivämäärää ja kaikkee.

Voi Herra, Jeesus,

          olin ihan pihalla,
          kun näin mitä tapahtu,
          enkä tietenkään uskaltanut
          mitään uskoa.
          En edes iloita.

          Nyt vaan ootan lisää
          ja annan ajan kulua.
          Jumala, sun kanssa kulkeminen
          on jännittävä

Not to do

Maanantai 8.2.2010 - Jarno Tuokkola

Not to do.

Onko sinulla jääkaapin ovessa magneetein viritettyjä lappuja muistuttamassa tärkeistä asioista? Oletko liimannut ulko-oven sisäpuolelle Post it -lappuja, että lähtiessäsi muistaisit varmasti kaiken olennaisen? Laaditko kenties To do -listoja kännykkään, joka muistuttaa takarajojen lähestyessä? Elämä on helposti hetkestä toiseen hektistä ja sen hallitsemiseen on jokaisella omanlaisensa keinot. Harva pahastuisi, jos vuorokauteen saisi ujutettua muutaman lisätunnin. Mitä jos laatisit pääsiäiseen kestävän Not to do -listan?

On jälleen laskiaisaika, jolloin alkaa 40 päivää kestävä pääsiäiseen loppuva paasto. Paasto yhdistetään yleensä ensiksi laihduttamiseen tai muuten vain ruokavalion tietoiseen niukentamiseen. Kristinuskossa paastolla on kuitenkin syvempi merkitys. Paastotessaan ihminen antaa elämässään tilaa Jumalalle rauhoittumalla ja hiljentymällä. Elämämme täyttyy helposti kaikenlaisilla asioilla, joista osa on hyviä ja mukavia, mutta osa ei ole hyväksi. Jumala on luonut ihmisen yhteyteensä, mutta moni asia elämässämme on sen yhteyden tiellä tai esteenä.

Jumala haastaa meitä raivaamaan kalenterista aikaa Hänelle. Paaston aika on kuin toinen mahdollisuus tehdä uuden vuoden lupaus luopumalla jostain hetkeksi tai vähentämällä hetkeksi jotain. Voihan olla, että paaston jälkeen huomaa pärjäävänsä ihan hyvin tai jopa paremmin ilman sitä, mistä ei olisi koskaan voinut kuvitella luopuvansa. Luomakuntamme lainalaisuuksiin kuuluu, että tyhjiö täyttyy aina. Luopumalla jostain, uudelle jää tilaa. Luopumalla jostain Jumalasta erottavasta, Hänellä on parempi mahdollisuus hoitaa ihmistä.

Paaston idea ei ole kuitenkaan ainoastaan omaan itseensä käpertyminen, vaan jo Vanhan Testamentin profeetta Jesaja muistuttaa lähimmäisen auttamisen kuuluvan paastoon:

Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat kaikki sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apuasi tarvitsevaa veljeäsi. Jes. 58:6.

Siksi ei ole sattumaa, että Yhteisvastuukeräys alkaa helmikuun alussa. Paasto haastaa ihmistä löytämään uudestaan yhteyden - ei pelkästään Jumalaan - vaan myös toisiin ihmisiin.

Onko sinulla jääkaapin ovessa magneetein viritettyjä lappuja muistuttamassa tärkeistä asioista? Oletko liimannut ulko-oven sisäpuolelle Post it -lappuja, että lähtiessäsi muistaisit varmasti kaiken olennaisen? Laaditko kenties To do -listoja kännykkään, joka muistuttaa takarajojen lähestyessä? Elämä on helposti hetkestä toiseen hektistä ja sen hallitsemiseen on jokaisella omanlaisensa keinot. Harva pahastuisi, jos vuorokauteen saisi ujutettua muutaman lisätunnin. Mitä jos laatisit pääsiäiseen kestävän Not to do -listan?

On jälleen laskiaisaika, jolloin alkaa 40 päivää kestävä pääsiäiseen loppuva paasto. Paasto yhdistetään yleensä ensiksi laihduttamiseen tai muuten vain ruokavalion tietoiseen niukentamiseen. Kristinuskossa paastolla on kuitenkin syvempi merkitys. Paastotessaan ihminen antaa elämässään tilaa Jumalalle rauhoittumalla ja hiljentymällä. Elämämme täyttyy helposti kaikenlaisilla asioilla, joista osa on hyviä ja mukavia, mutta osa ei ole hyväksi. Jumala on luonut ihmisen yhteyteensä, mutta moni asia elämässämme on sen yhteyden tiellä tai esteenä.

Jumala haastaa meitä raivaamaan kalenterista aikaa Hänelle. Paaston aika on kuin toinen mahdollisuus tehdä uuden vuoden lupaus luopumalla jostain hetkeksi tai vähentämällä hetkeksi jotain. Voihan olla, että paaston jälkeen huomaa pärjäävänsä ihan hyvin tai jopa paremmin ilman sitä, mistä ei olisi koskaan voinut kuvitella luopuvansa. Luomakuntamme lainalaisuuksiin kuuluu, että tyhjiö täyttyy aina. Luopumalla jostain, uudelle jää tilaa. Luopumalla jostain Jumalasta erottavasta, Hänellä on parempi mahdollisuus hoitaa ihmistä.

Paaston idea ei ole kuitenkaan ainoastaan omaan itseensä käpertyminen, vaan jo Vanhan Testamentin profeetta Jesaja muistuttaa lähimmäisen auttamisen kuuluvan paastoon:

Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat kaikki sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apuasi tarvitsevaa veljeäsi. Jes. 58:6.

Siksi ei ole sattumaa, että Yhteisvastuukeräys alkaa helmikuun alussa. Paasto haastaa ihmistä löytämään uudestaan yhteyden - ei pelkästään Jumalaan - vaan myös toisiin ihmisiin.

Hääjuhlissa

Maanantai 25.1.2010 - Arni Hukari

Jeesuksen ensimmäinen tunnusteko on kirjoitettuna Johanneksen evankeliumin toisessa luvussa:

Viikon Sana

Uusimmat kirjoitukset

Satunnainen kuva